Ironman Kalmar 2015

Ironman Kalmar 2015

tiistai 28. lokakuuta 2014

Liikkujan tavoitemallit. Mihin tavoitemalliin sinä kuulut?

Liikkumiseen ja harjoitteluun liittyy aina tavoitteita. Liikunta myös itsessään on tavoitteellista toimintaa. Siitäkin huolimatta, että liikuntasuorituksessa ei itsessään pyritä parantamaan omaa suorituskykyä. Joskus, itse asiassa usein, liikunnan tavoite on jokin muu kuin kunnon kohentaminen. Esimerkiksi stressin hallinta ja psyykkisen tilan tasapainottaminen liikunnan avulla toimii liikunnallisena tavoitteena.

Triathlonbuumin ollessa valloillaan, olen paljon pohtinut sitä, lisääkö triathlon harrastus ihmisten hyvinvointia. Tai vaikkapa onnellisuutta. Myös itse olen omalla kohdalla joutunut asiaa useaan otteeseen pohtimaan. Fyysistä kuntoa harjoittelu edistää erittäin suurella todennäköisyydellä, mutta tiedämme myös hyvin, että harjoitteluun liittyvät motiivit eivät aina koidu yksilön hyvinvoinnin parhaaksi. Syy tähän voi löytyä tavoiteorientaatioista.

Tavoiteorientaatiot


Tavoiteorientaatiot kuvaavat yksilön syitä motivoitua. Kaikki emme motivoidu harjoittelemaan samoista syistä. Emme myöskään aina tiedosta sitä, koituuko intensiivinen tavoitteista kiinni pitäminen hyvin vai pahoinvoinniksi.
Seuraavassa tyypillisimmät tavoiteorientaatiomallit.

1. Oppimisorientoitunut

Oppimisorientoitunut henkilö harjoittelee lähinnä sen vuoksi, että kokee harjoittelussa kehitystä sekä oppii taitavammaksi harjoittelijaksi sekä urheilijaksi. Oppimisorientoitunut henkilö ei motivoidu harjoittelemaan kilpaillakseen muiden kanssa, eikä hänen kiinnostuksensa suuntaudu kilpailujen jälkeen tulosliuskojen tuijottamiseen. Oppimisorientoitunut henkilö hakee harjoittelusta fiiliksiä sekä merkityksen tunteita, sen sijaan, että hän vertailisi omia harjoittelun tuomia tuloksia muihin henkilöihin. Oppimisorientoituneen henkilön tavoitteena harjoittelussa on kehittyä ja oppia mahdollisimman paljon, suhteessa aiempiin suorituksiinsa.

Oppimisorientoituneelle henkilölle sisäisen motivaation peruspilarit, eli autonomia, koettu kyvykkyys sekä merkityksen tunteet ohjaavat tekemistä. Oppimisorientoituneelle on tärkeää, että hän voi itse vaikuttaa siihen, mitä harjoittelee ja milloin harjoittelee. Liian "orjalliset" ohjeet harjoitteluun heikentävät motivaatiota, koska ne vähentävät vapaudentunnetta.
Oppimisorientoituneisuudella on tutkimusten mukaan vahva yhteys hyvinvoinnin edistymiseen.

Itse olen vahvasti oppimisorientoitunut harjoittelija. En esimerkiksi muista ainoatakaan triathlon kilpailun sijoitustani. Ne eivät vaan kiinnosta minua. Sen sijaan vertailen, kuinka paljon olen kehittynyt harjoittelussa ja kilpailut toimivat testeinä harjoitteluni edistymisen seurantaan.

Oppimisorientoitunut etsii omia rajojaan ja haluaa voittaa itsensä.

2. Suoritusorientoitunut

Suoritusorientoitunut henkilö harjoittelee kilpaillakseen. Tarkemmin sanottuna voittaakseen! Suoritusorientoitunutta henkilöä ei kiinnosta hopea, pronssi tai pistesijat, vaan voitto. Vaikkakin henkilö tekee oman ennätyksensä, hän ei osaa olla täysin tyytyväinen, mikäli toinen henkilö on parempi. Sen lisäksi, että hänelle elämässä on vain voittoja tai tappioita, hänen ajattelunsa on usein mustavalkoista. Tämä johtaa usein psyykkisiin ongelmiin, sillä ajatus -ja toimintamallit ovat jäykkiä.
Suoritusorientoituneen vahvuus on sisukkuus sekä kurinalainen harjoittelu. Hän on erittäin sitoutunut menestymään ja tekemään töitä sen eteen.

Suoritusorientoitunut henkilö haluaa noudattaa tiukasti suunniteltua harjoitusohjelmaa. Väliin jäänyt harjoitus on heikkouden merkki ja hän saattaa rankaista itseään sen vuoksi. Hän käyttää usein myös psykologisia selviytymis (coping) -ja puolustautumis(defenssi) keinoja, kuten selittelyä. Coping -ja defenssikeinoilla henkilö pyrkii säilyttämään psyykeensä tasapainossa.

Suoritusorientoituneet henkilöt menestyvät, mutta ovat alttiita myös psyykeen häiriöille, kuten masennukselle. Suoritusorientoituneelle olisi hyödyllistä pyrkiä kehittämään oppimisorientoituneita malleja, jotta tappioiden merkitys ei kasvaisi liian suureksi taakaksi.

Suoritusorientoitunut nauttii, kun voi dominoida kilpailua. Tavoitteena on tietenkin vain voitto.

3. Välttämisorientoitunut

Välttämisorientoituneen harjoitteluun sitoutuminen on paradoksaalista. Harjoittelu ei häntä toisaalta kiinnosta, mutta hän pyrkii välttelemään esimerkiksi ylipainoa liikunnan avulla. Lisäksi hän voi etsiä sosiaalisia kontakteja liikunnallisista ihmisistä ja siksi myös osallistuu harjoituksiin. Yksin hän ei useinkaan kiinnostu harjoittelemaan (etenkään huonossa säässä), mikäli tavoitteet harjoittelulle ovat etupäässä sosiaalisia.
Välttämisorientoituneelle on tyypillistä vältellä epämukavuusalueen harjoittelua. Harjoittelu hänellä onkin usein tasapaksua. Sosiaalisissa tilanteissa hän on kuitenkin valmis laittamaan kroppaa likoon. Hän myös osallistuu aktiivisesti sosiaaliseen mediaan omassa harjoitteluryhmässään.
Välttämiskäyttäytyminen laajenee usein myös muuhun elämään ja henkilö jättää asiat, kuten kilpailuun ilmoittautumisen viime tippaan. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että välttämisorientoituneisuus on aina heikkous, sillä tietyissä tilanteissa on terveyden ja hyvinvoinnin kannalta järkevää käyttää välttämisorientaatiota. Esimerkiksi käyttäen välttämisorientaatiota kosteita viikonloppubileitä kohtaan, edistää todennäköisesti urheilullista tavoitetta.
Välttämisorientoituneen kannattaa pyrkiä etsimään liikuntamuotoa, joka tuottaa mielihyvää, eikä liikuntamuotoa, joka on trendikästä tai tehokasta.

Toisin kuin oppimisorientoituneella, välttämiskäyttäytyjällä on havaittu alhaisempaa hyvinvoinnin ja onnellisuuden tasoa. 

Edellämainitut ovat karkea kolmijako tavoiteorientaatioihin. Alla olevassa kuvassa havaitaan, ettei jako ole ihan noin yksinkertainen, vaan orientaatiomallit ovat enemmänkin yhdistelmiä kuin yksittäisiä. Psykologisissa tutkimuksissa on havaittu, että orientaatiomallit ovat suhteellisen pysyviä, mutta etenkin ulkopuolinen palaute vaikuttaa siihen, mihin suuntaan orientaatiot muuttuvat. Lisäksi orientaatiot ovat myös tilannekohtaisia. Toisessa tilanteessa henkilö pyrkii oppimaan mahdollisimman paljon, kun taas vaikka pihapeleissä vain voitto kelpaa.




Löysitkö oman orientaatiotyyppisi?

Terveisin,

Pitkän linjan oppimisorientoitunut


4 kommenttia:

  1. Nää sun kirjotukset on ihan superhyviä. Monesta olen löytänyt apua pikku juttuihin, mm se, että taidan seistä polvet yliojennettuna ja siitä johtuu varmaan jatkuva takareisien kireys.

    Tässä jäin tosissaan miettimään omaa orientoitumistani. Olen lähtenyt ihan puhtaasta suoriutumiesta, jonka takia lopetin mm esteratsastuksen joskus, kun edes toinen sija ei tyydyttäny ja se kävi tosiaan henkisesti raskaaksi. Olen tainnut käydä tuolla välttelyssä ja päässyt sieltä taas suoriutumisen ja oppimisen välimaastoon. Triathlon on opettanut siis muutakin kuin nämä kolme lajia.

    Alkuun suoriutuminen nosti päätään, mutta se toisaalta sai myös välttelyyn taipuvaista olemusta liikkeelle, kun kävi luonnolle olla niin huono. Nyt sitten on kasvanut varmaan henkisesti ja iän karttuessa sen verran, että tuo oppiminen alkanut astumaan myös kehiin. Tietysti hyvät sijoitukset kiinnostavat, mutta nyt saan huomattavasti iloa jo siitä, jos parannan tekniikkaa tai aikaa tms.

    VastaaPoista
  2. Hei Laura,

    Kiitos paljon palautteestasi.
    Oli hieno analyysi omasta orientaatiokäyttäytymisestä ja etenkin se on tärkeä laittaa merkille, että ihminen voi motivoituessaan muuttaa omaa orientaatiokäyttäytymistä. Se on oppivan ja motivoituneen henkilön piirre :)

    Opettavaisia tri -treenejä!

    T: Lasse

    VastaaPoista
  3. Hieno kirjoitus ja hauska löytää varsinainen käsite omalle suhtautumiselleni liikuntaan. Olen selvästi hyvin puhtaasti oppimisorientoitunut ja välillä en meinaa itsekään ymmärtää miten suhtaudun harjoitteluun periaatteessa vakavasti, mutta kisailemaan olen vähän huono. samoin kuin juuri noudattamaan valmiita ohjelmia tai muuta. Minun pitää ensisijaisesti nauttia joka minuutista, hengenvedosta ja kilometristä. Sitten se kisailu on ehkä homman pippuri jos itse urheileminen on ensiluokkainen sisäfilepihvi ja jopa suola. Löysin siis itseni! Toivottavasti ei haittaa, jos otan omaan blogiini suoria lainauksia tästä?

    VastaaPoista
  4. Joskus jokin käsite voi selkiyttää jotakin asiaa, josta yrittää saada selkeän käsityksen. Orientaatiomallit ainakin omalla kohdalla selkiyttivät omaa "tietä" toteuttaa liikuntaa ja toisaalta myös vapauttaavat ylimääräistä stressiä kun oma tyyli tai tapa suhtautua liikuntaan löytyy.
    Monesti mieleen tulee ajatuksia, että minun pitäisi sijoittua tai päästä johonkin tiettyyn aikaan tai vaikkapa olla jotakin toista parempi jossakin kilpailussa. Sitten kuitenkin mieleen palautuu todelliset omat motiivit ja voi vain naureskella suorituskeskeisille ajatuksille, joita niin helposti syntyy.
    Voit ilman muuta käyttää blogissasi lainauksia. Sitä varten näitä postauksia kirjoitellaan, että näistä mahdollisimman moni voisi ottaa omiin juttuihin "täkyjä".

    T: Lasse

    VastaaPoista