Triathlonistin hyvinvointireservi

Omassa harjoittelussani terveys, turvallisuus ja kokonaisvaltainen hyvinvointi ovat tärkeitä peruspilareita. Vaikka aika-ajoin tuleekin tehtyä harjoitteita, jotka koettelevat tuki-ja liikuntaelimistön kestävyyttä, en toistaiseksi ole vielä kertaakaan lähtenyt urheilemaan terveyttä vaarantaen. Uskon, että minulla on riittävä näkemys siitä, mitä esimerkiksi maastomaraton tai täysmatkan triathlon vaatii niveliltä, jänteiltä, lihaksilta, hermostolta, ruoansulatukselta, psyykeeltä sekä muilta tukirakenteilta. Olisi itse-asiassa aika uhkarohkeata lähteä vaarantamaan terveytensä pelkän itsensä ylittämisen riemusta.

Triathlonistin hyvinvointi ei kuitenkaan lepää pelkän fyysisen suorituskyvyn  varassa. Vaikka kuinka harjoittelisimme, voi hyvinvoinnin kokonaisreservi olla riittämätön sietämään harjoittelun, kilpailujen, työelämän sekä muun vapaa-ajan haasteita. No, mistä hyvinvoinnin kokonaisuus koostuu?

Biologinen, sosiaalinen ja kongnitiivinen reservi arjen voimavaroina

Biologinen reservi on voimavara, johon usein suuntaamme tietoiset voimavaramme. Biologinen reservi koostuu mm. fyysisestä aktiivisuudesta, unesta, ravitsemuksesta, geeneistä sekä perimästä. Osa hyvinvoinnin korteista on jaettu jo siinä vaiheessa, kun meidän tulevien triathleettien laskettua aikaa on vasta allakoitu. Se, mitkä kortit olen henkilökohtaisesti saanut, määrittää lähtökohdat sekä alttiusasteen hyvinvointia vaarantaville tekijöille. Voi olla niin, että vaikka kuinka liikkuisin optimaalisesti, voin saada sydäninfarktin minä päivänä tahansa. Voin vain myötävaikuttaa siihen, etten altista geenejäni aktivoitumaan sairauksien edistämiselle.

Voin toki myötävaikuttaa ja kasvattaa biologista reserviäni. Liikkumalla terveyttä edistävästi ja kuntoa ylläpitäen, ruokailen terveellisesti ja huoltamalla kehoani sekä aktiivisilla, että passiivisilla lihashuoltotoimilla teen parhaani biologisen hyvinvoinnin eteen. Jos haluaisin optimoida myös geenialttiuden vaaratekijöiden kampittamisen, lähettäisin veri –ja sylkinäytteen rapakon taakse laboratorioon, josta paluupostina tulee lista niistä terveydelle altistavista tekijöistä, joihin minun kannattaa kiinnittää huomiota sekä ravitsemuksessa että liikunnassa. Niiden perusteella voisin myös seurata tulevaisuudessa niitä muuttujia, jotka ovat vaaraksi terveydelleni.

Stressi, fyysinen kuormitus, väsymys sekä sairaudet koettelevat aika ajoin biologista reserviäsi. Seuraava kuva havainnollistaa hyvin biologisen reservin merkitystä.

Jos olet perusterve ja kohtuukuntoinen henkilö (wellness), johtavat reserviäsi koettelevat flunssat, työpaineet ja muut ”ylilyönnit” voimavarojesi hetkelliseen notkahtamiseen sickness –tasolle. Jos taas olet laiminlyönyt fyysistä hyvinvointiasi jo pidemmän aikaa, alttiutesi ja riskisi eri elintapasairauksiin on kohollaan ja stressitasosi ovat jatkuvasti kohollaan, on lähtötilanteesi sickness –tasolla. Tällöin hetkellinen notkahdus johtaa sairauksien kroonistumiseen, uupumiseen, masennukseen ja fyysiseen loukkaantumiseen tai rasitusvammaan.

Sosiaalinen reservi

Triathlon (erityisesti pitkät matkat) on usein yksinäisen suden elämänpolku. Koska harjoitukset ovat usein kestoltaan pitkiä, eikä nykypäivän haastavissa aikatauluissa onnistu aina saamaan treenikaveria mukaan harjoituksiin, on väistämättä haasteena sosiaalisten kontaktien katoaminen. Tässä vaiheessa huomautettakoon, että onpa se neuvolan täti ollut meidänkin perheen sosiaalisista kontakteista huolissaan, kun on kuullut meidän harrastuksista J. No, laatu korvaa  määrän tässäkin tilanteessa ja toisaalta sosiaalisuus on osa yksilöllistä tempperamenttiamme. Synnymme joko enemmän sosiaalisina tai vähemmän sosiaalisina. Tai jotain siltä väliltä. Sosiaaliset taidot ovatkin sitten taito, jota voidaan kehittää siitä huolimatta, olemmeko sosiaalisia vai emme.

No, pointtini on se, että kokonaisuudessaan heikot (laadullisesti ja määrällisesti) sosiaaliset suhteet voivat nakertaa  biologisen hyvinvoinnin reservistä siivun jos toisenkin. Triathleetit ovat usein tavoitteellisia tyyppejä. Tavoitteellisesti he säntäävät aamu-auringon vielä nukkuessa tempomaan uimahallin ovia päästäkseen kauhomaan klooria altaan päästä päähän. Tavoitteellisesti he säntäävät työnsä ääreen budjetoimaan, suunnittelupalavereihin, harrastustoimikunnan vuosisuunnitelmien tekoon ja iltamyöhään he sammuttavat otsalamppunsa työpöydän ääressä. Ja kun lapset on saatu nukkumaan niin trainerin rullat alkavat laulamaan. Kun huomio kiinnittyy liikaa asioiden hallintaan, siinä ihmiset usein tuppaavat unohtumaan. Onkin hyvä miettiä, johtaako ja palveleeko elämässään ihmisiä vai asioita.?

Kongnitiivinen reservi – tupla vai kuitti?

Vaikka itse tykkään harjoittelusta ja mielestäni itselläni on riittävästi erittäin antoisia ja laadukkaita sosiaalisia verkkoja vesien syvyyksissä ja pinnan yläpuolellakin, on kongnitiivisen reservin kasvattaminen meikäläisen intohimo. Siinä nimittäin piilee superbonuksen mahdollisuus. Miksikö? No, sen vuoksi, että hallitsemalla mielesi ja ajatuksesi, hallitset myös toimintaasi ja kykenet suuntaamaan toimintasi siten, kuin se on järkeenkäypää. Kongnitiiviset kyvyt kasvattavat biologista reserviä esimerkiksi siten, että uskallat pitää riittävästi palauttavia päiviä, uskallat harjoitella välillä myös kovaa ja hakea rajoja. Osaat toimia sosiaalisissa suhteissa ja tilanteissa sosiaalisen ja tunneälyn vahvistamana. Kouluttautumalla, olemalla aidosti kiinnostunut ja utelias, antamalla arvoa ihmisille ja asioille, kasvatat kongnitiivista reserviä aimo annoksin.

Tukeeko triathlon Hyvinvoinnin reservien kasvattamista?

Tottakai! 
Ja vain, jos/ kun Sinulla on kyky oivaltaa, miten ”hyödynnät” hyvinvoinnin osa-alueita harrastuksessasi.

Hyvinvointiterveisin,

Lasse

Mentaalista valmentautumista

Parisen viikkoa taas vierähtänyt. Sekaan on mahtunut kaikenlaista fyysistä harjoittelusta mentaaliseen valmentautumiseen. Sanotaanko, että jälkimmäistä hieman enemmän kuin edellistä. Siihen on syynsä.

Kävin parisen viikkoa sitten hakemassa rokotteita Lanzarotea ajatellen. Hepatiitti ykköset hartialihakseen ja 50 euroa köyhempänä kotia. Luulisin, että kannattava sijoitus kuitenkin? Pistoksen jälkeen hartialihas kipeänä 3 päivää. Ei kestänyt ylävartalolla tehdä oikein mitään, sillä arkuus oli sen verran voimakasta. Kevyttä jaloittelua sen jälkeen. Sen jälkeen iski kummallinen ja varsin epämiellyttävä tuliainen rokotteen jälkeen. Erään pyörätreenin jälkeen haaroihin / pakaroihin iski sellaiset haavaumat, että käveleminen tuotti tuskaa. Treenit sai unohtaa. Hengästyttävin spurtti suuntautui lähimpään apteekkiin ja AC3:sta hanuriin. Luulin, että se on mummojen ja pappojen salvaa. Väärässä olin.

Helpotusta vaivoihin, lisää kaasua työrintamalla

Siinä neljättä päivää sivellessä apoteekin apuvoimia pakarapoimujen väliin ajattelin jo, että tässäkö tämä nyt sitten oli. Pelkkä pyörän penkin ajatteleminenkin sai ison pakaralihaksen alaosan oksentamaan. Ei hjuva, ei hjuva. Koitin kyllä treenatakin sen mitä pystyin, mutta kylmänväreet periferiassa pitivät liikkeet ja tehot kurissa.

Meni päivä, meni toinen. Tuli reissu, tuli toinen. Istumista autossa ja reissuissa  minitreenejä. Haavaumat kuitenkin helpottivat ja viikon tauon jälkeen pääsi jo uimaan. Uinti kulkee kyllä ihan kohtalaisesti ja parin- kolmen treenin väliin jääminen ei ainakaan vielä ole hidastanut menoa. Pulahdus altaaseen, vakionopeuden säädin kohdilleen ja 50 kierrosta vaparia tasan 50 minuuttia. Hyvältä vaikuttaa.

Mentaalista valmennusta

Työreissujen lisäksi  ohjelmassa on ollut itsensä kehittämistä koulutuksissa. Meneillään oleva NLP (neuro – linqvist – programming) on tullut hyvään saumaan mätämarraskuun ja parin viime viikon takaiskun jälkeen. Kaikella on tarkoituksensa. Viikonloppuna kolme päivää  mielikuvaharjoittelua, voimavaroja motivaatiota ja kahden kirjan ( joiden deadline painaa päälle) loppuun saattamista. Kiirettä siis on piisannut.

Eilen ja tänään on kuitenkin treenit maistuneet. Eilen kaksi treeniä: Aamulla rullilla 50 minuuttia ja illalla rullilla intervallia ja kuntopiiriä päälle. Tänään tempo –treenit rullilla ja keuhkokapasiteetin puskuroimista. Keuhkorakkuloita tuuletellen tein 25 minuutin lämmittelyn, 2 X 10 minuutin tempotreenin anakynnyksen tuntumassa ja loppuun jäähdyttelyt. Sitten saunaan.

 

 

 

 

 

 

Tällä haavaa hyvä pössis treenien suhteen, sillä nyt on saanut kroppa lääkkeensä, huilia ja motivaation vahvistamista.

 Now go big!

 Treeniterveisin,

Lasse

Herkkulakko pitää. Kiristääkö vanne otsaa?

Aloitin elokuun alussa herkuttoman ruokavalion, joka tarkoittaa herkkujen, kuten leivonnaisten, karamellien sekä muiden sokeristen herkkujen ruoppaamista ruokavaliosta. Tavoitteena on syödä ns. perusruokaa nälän tunteen ja energiankulutuksen mukaan. Lievää painonpudotustavoitetta kuitenkin silmällä pitäen.

Olen koko ikäni tottunut syömään monipuolisesti ja sallimaan myös herkut osaksi sekaruokavaliota. Kohtuudessa ne ovat toki pysyneet, mutta nyt tuli hyvä aika tehdä irtiotto turhiin sokereihin. Ainakin kokeilumielessä. Pidän sekä henkisistä että fyysisistä haasteista ja uskoin ainakin ennen herkuttelulakon alkamista, että jo pienimuotoisen, mutta säännöllisen herkuttelun vähentäminen koettelee henkistä kypsyystasoa ja toivon mukaan myös mairittelee kehonkoostumusanalysaattorin tulosteraporttia. Koska herkuttelu usein arjessa ankkuroituu tiettyihin tilanteisiin, kuten esimerkiksi vierailuihin tai työviikon päättymiseen, täytyi aluksi realisoida mahdolliset sudenkuopat. Aamukahvikeksi, kyläilyherkuttelu, reissaaminen sekä pitkän treenin palauttava pullakahvi joutuivat nyt ennakoivan tilannetarkkailun kohteeksi. Arvelin, että tarvitsen tunnesurffailua ja kurinalaisia päätöksiä ennen tulevia vaaranpaikkoja.

Ensimmäiset pari päivää totutut rutiinit olivatkin koetuksella. Oivalsin ja helpotuksekseni huomasin kuitenkin, että oli vaikeampaa luopua rutiineista kuin herkuista. Aamukahvi ja uutiset keksin kera oli ensimmäinen kaksintaistelun paikka. Siinä taisi maikkarin aamutv:n Lauri Karhuvaarakin olla ihmeissään, mihin Lassen keksi on unohtunut. Imurikin on ihmeissään, kun sohvan tyynyjen välissä villakoirat etsivät keksinmurusia.

Työssäni olen huomannut, että erilaisia dieettejä lähes elämäntyökseen tehneillä ihmisillä ensimmäinen viikko (vieroitusviikko) on pahin. On päänsärkyä ja turhautuneisuutta. Parkettikin kuluu jääkaapin edessä vaikka kaapin ovi jääkin avaamatta. On nälkä, kun herkkuja ei sallita ja elimistö huutaa lisää evästä. Turhaan.

Pari viikkoa takana ja voin sanoa: I feel good! Herkuista erossa pysyminen on sujunut mallikkaasti ja voin rehellisesti sanoa, että olen päässyt luonnollisen näläntunteen kanssa suorastaan houkutteleviin lähiotteluihin. Nälkä tulee nyt luonnollisemmin ja moni asia kehossani tuntuu paremmalta. Toisen viikon teemana on ollut kuunnella näläntunnetta ja antaa kehon hieman sietää nälkää, jotta se todella uskoo, että herkkuja ei ole lähipäivinä tuossa ja perusruokaan on vaan tyydyttävä. Kärsimyskeho on aktiivinen, mutta pidetään se hiljaisena lujan mielen avulla.

Uskon, että mikäli tavoite on tarpeeksi innostava, houkutteleva ja motivoiva syntyy kurinalaisuus tavoitteenmukaisiin toimiin automaattisesti. Koet vastustusta vähemmän ja nautintoa enemmän.

Tulevana viikonloppuna on herkuttelupäivä, sillä kalenteriin tulee yksi vuosi kokemusta ja näkemystä lisää. Siihen saakka ja sen jälkeen jälleen ruodussa.

Makein terveisin,

Lasse