Herätyskello pirahti klo 6 aikaan herätelläkseen teräsmiehet
ja naiset aamupalalle. Päivästä oli tulossa kuuma, joten aamurutiinina
aurinkovoiteet iholle ja kisavaatetus päälle.
Hotellilta oli noin 20 minuutin kävelymatka pyöräilyn ja juoksun
vaihtoalueelle. Koska pyörät täytyi viedä edellisenä iltana vaihtoalueelle,
laskin renkaista ilmat pois ja jätin venttiilit auki, jottei aamulla vastassa
ollut räjähtäneet renkaan. Renkaat täyteen (7,5 baria) ja geelit ja energiat
paikoilleen ja tämän jälkeen kohti rantaa.
Aamutoimet sujuivat ongelmitta, joten aikaa jäi fiilistellä
kisatunnelmaa rannassa ja katsoa aiempien ikäryhmien lähtöä. Vedessä oli hyvä
viilentää kehoa, ennen lähtökarsinoihin asettumista, joissa täytyi seisoskella
noin 20 minuuttia ennen lähtöä.
”Fiilis kisailijoiden kesken oli upea ja heittelimme
yläfemmoja ja peukkuja toisillemme kansalaisuudesta riippumatta. Hyvä meininki
lähtöalueella rentouttaa kovasti uinnin alkua. Oli aika startata maailman
suurimpaan Ironman –sarjan puolimatkaan”.
 |
| Uinnin kärkeä tulossa. |
Uinti 1.9 km
Lähtöstartin paukahtaessa noin 200 triathleettia säntäsi
kohti läpinäkyvää suolalle tuoksuvaa merivettä. Ensimmäiset 10 minuuttia meni
merijudoillessa, ennen kuin pääsi uimaan rennosti. Halausreservi oli täynnä jo
ennen puolimatkaa, kun miestä oli milloin alla, milloin päällä. Merenpohjassa
näkyi runsaasti uimalakkeja, monen värisiä, joten muutama triathleetti tuntui
kärsineen taistelutappiota.
Uinnin olin päättänyt ottaa rauhallisesti ja tavoittelinkin
siinä noin 35 – 37 minuutin aikaa.
Uinti tuntui koko ajan hyvältä, ainoastaan takasuoralta
käännyttäessä yksi poijun väli oli kovempaa aallokkoa, joka rikkoi uintirytmin.
Luulin, että isompi vene tai tankkeri meni jossakin hieman etäämmällä ja toi
aaltoja kohti rantaa.
”rantauduttaessa mittarini näytti aikaa 32:13. Yllätyin
kovasti, sillä rantauduttaessa vedessä juoksua oli noin 50 metriä, ennen
varsinaista rantaviivaa. Aika oli paras puolimatkan uintiaikani”.
 |
| Rantautuminen. Tsekkaus kelloon, joka näyttää juoksevan hyvin. |
Vaihtoalue oli todella pitkä ja juoksua rannasta pyörälle
nousuun oli arviolta 500 metriä. Märkäpuvun vaihto pyörävarusteisiin sujui
reipakkaasti, vaikka teinkin pienen suunnitelman muutoksen ja nappasin juoksupussukasta
sukat jalkaan, koska en muistanut laittaa aamulla rakkolaastareita kantapäihin.
Olisi typerää pilata juoksu rakkojen takia, kun ongelman voi ratkaista
muutamalla lisäsekunnilla.
Pyörä 90 km
Muna-asentoon ja matkavauhti päälle. Pyöräilyssä
suunnitelmani oli ajaa rennosti ensimmäiset 35 km, sillä kyseinen osuus päättyi
noin 14 km pitkään nousu voittoiseen osuuteen. Nousu sujui ongelmitta pois lukien
se tekninen moka valmistautumisessa, että pyörän takapakka (10-pakka) oli
tasaisille osuuksille sopiva, mutta nousuun liian ”pieni”. Näin olleen
ylämäkiosuudet poljin 1-vaihteella ja kadenssilla 50 – 60 kierrosta minuutissa.
Välillä penkistä, välillä putkelta.
”Keskivauhti nousuosuudella oli 19.9 km/h. Nousun kesto 44
minuuttia, keskijyrkkyys noin 5 -6 % luokkaa ja keskisyke 85 % maksimista”.
Vaikka nousu-osuuden keskisyke olikin lähellä anaerobista
kynnystä, vältin liiallista maitohappojen kertymistä lihaksistoon. Sykettä piti
yllä kuuma ilma, ei niinkään lihastyö. Ylämäki-osuudella oli myös pari
vauhdikkaampaa laskua, joista jälkimmäisessä vauhti nousi 59 kilometriin
tunnissa. Uusi, aerodynaaminen kypärä pääsi oikeuksiinsa ja oli mahtava kokea
vauhdin hurmaan matelevan ylämäkijaksojen välissä. Olo oli kuin formula
kuskilla, kun sai ohitella muna-asennossa hitaimpia.
Nousun taituttua alamäkeen alkoi, näin tasamaan tallaajan
näkökulmasta, reitin haastavin jakso. Vauhdikas alamäki, jossa vauhti
kuoletettin täysin serpiitiinimutkien neulansilmissä. Parissa mutkassa mopo
meinasi lähteä lapasesta, kun jarrutuksen lopussa siirsin painoa liikaa
keulalle ja takarengas nousi irti asfaltissa. Siinä mentiin parin sekunnin ajan
tyylikkäästi takapää luisussa.
Seuraukset olisivat voineet olla kohtalokkaat, sillä mikäli
vauhti ei olisi pysähtynyt, matka olisi jatkunut jyrkkään pudotukseen vuoren
rinteellä tai vaihtoehtoisesti liiallinen kanttaaminen olisi johtanut
kylkiluisuun ja asfaltti-ihottumaan. Monella jälkimäinen vaihtoehto oli
seurausta liian kovasta vauhdista ja matkan varrella näkyi niin käsivarret,
kuin naama verillä olevia triathleetteja. Verta hikeä ja kyyneleitä,
kirjaimellisesti!
Serpiinit selvitetty, luojan kiitos, ehjin nahoin! Seuraava
jännitysmomentti oli upeiden kylien läpi vauhdikkaasti pujottelu sekä parin
kilometrin pätkä, jossa oli todella huonoa tienpintaa isoine kivineen ja
monttuineen höystettynä pudonneilla juomapulloilla. Oli aivan uskomaton
tunnelma polkea kylien poikki, joissa ihmiset olivat kerääntyneet kannustamaan
kilpailijoita. Tätä fiilistä ja tunnelmaa kaipaa myös kotimaan kisoissa.
Noin 55 kilometrin jälkeen päästiin lopullisesti hyvällä
alustalle, kun siirrymme moottorien vierustalla olevalle maantielle ja peltojen
poikki takaisin kohti lähtöpaikkaa.
Vauhti nousi useassa kohtaa myötätuulessa yli 40 km/h, joten
hiki ehti kuivaa moneen otteeseen J
Red card! S**t!!
Mikäli kilpailija tekee vakavan rikkeen, saa hän punaisen
kortin ja kisa päättyy hänen osaltaan siihen paikkaan. Lievemmissä rikkeissä,
kuten pyöräileminen lähempänä kuin 10 metriä edellä ajavaa, sanktiona on
keltainen kortti, joita kolme keräämällä olet ulkona. Keltainen kortti
tarkoittaa myös stop and go –rangaistuksen kärsimistä Penalty –teltassa, joita
oli muutamassa kohtaa reittiä.
Päästessäni laskettelemaan hyvään myötämäkeen, ajoi
vierelleni moottoripyörä, jossa takana istuvan tuomarin käsi nousi pystyyn
punaisen laikan kera. Olin ihmeissäni! Red card – to me?!? – Miksi ihmeessä?
Olin alamäen alussa nauttinut yhden geelin ja tiputin huolimattomasti
geelipakkauksen tien sivuun. Tyhmyyksissäni en pysähtynyt noukkimaan pakkausta,
joten arviolta noin 300 – 500 metrin päässä sitä seistiin tien varressa
keskustelemassa tuomarin kanssa siitä, jatkuuko matka vai ei.
Palaamalla takaisin hakemaan geelipakkauksen saisin jatkaa
kisaa, muussa tapauksessa voisin kääntää numeron toisin päin ja retkeillä
pyörä-osuuden loppuun Sa Poblan auringossa. Ihmetys kääntyi ensin harmitukseksi
ja sen jälkeen vi*********i, kun sain kammettua itseni ensin ylämäkeen ja sen
jälkeen uudella vauhdilla kohti Alcudian vaihtopaikkaa. Aikaa tuhraantui useita
minuutteja omaan huolimattomuuteen. Siperia opettaa!
”Pyörä osuuden keskivauhti oli penalti –kompuroinnin jälkeen
30 km/h, joten ei siihen voinut ihan tyytyväinen olla. Keskisyke pyöräilyssä 79
% maksimista, joka oli aika lailla tehotaso, jolla alun perin oli tarkoitus
mennä. Maksimisyke kävi pyöräilyssä 90% maksimista”.
 |
| Lähestyminen vaihtoalueelle. |
Juoksu 21.1 km
Pyörän ja juoksun vaihdossa sipaisin tuhdin kerroksen lisää
aurinkorasvaa ja kävin tyhjentämässä bajamajassa munuaissäiliön. Itselläni
juoksuvauhti tippuu dramaattisesti, jos rakko on liian täynnä. Parempi siis
kärsiä lyhyt vessakäynti ennakkoon, kuin juosta jokainen kilometri 15 sekuntia
hitaammin.
Juoksu lähti kulkemaan ihan kivasti ja ensimmäisten
kilometrien vauhti oli 5:00 – 5:15 välissä.
Sykkeitä en juurikaan juoksun aikana seurannut, vaan pyrin
juoksemaan tuntemuksen mukaan. Aerobisen kynnyksen vauhtini on noin 5:30
paikkeilla, joten tavoitteeni oli juoksuosuudella juosta vähintään aerobisen
kynnyksen vauhtia.
Juoksureitti koostui kolmesta kierroksesta. Ensimmäinen kierros
meni mukavasti tasaisella vauhdilla. Toinen kierros oli erittäin vaikea ja
vauhtini tippui 5:30 – 6:00 välille. Juottopaikoilla veden, urheilujuoman,
colan ja vilvoitussienen etsintä hidasti kilometrivauhteja, mutta eniten
vauhtia halvaannutti paahtava auringonpaiste sekä oikeassa jalkapohjassa
vaaniva hiertymä/rakko. Jouduin muuttamaan juoksutekniikkaa kantapää
voittoiseksi, joka vei rentoutta juoksusta.
Meno jatkui liisterisenä 17 kilometrin kohdalle asti, jossa
huomasin, että maaliin ei ole enää kuin 4 kilometriä ja halusin saada
niputettua puolimaratonin alle kahden tunnin. Niinpä lähdin kiristämään vauhtia
ja varjoisemmilla osuuksilla sain nostettua vauhdin 5:15 – 5:30 väliin, kunnes
viimeisellä kahdella kilometrillä, joka juostiin helteisellä rannalla, alkoi
olla taas vaikeuksia. Matkaa oli kuitenkin niin vähän jäljellä, että koitin
pitää vauhtia yllä.
Maalisuoralla oli aivan huikea tunnelma ja oma kelloni
pysähtyi maaliviivan kohdalla aikaan 5h 40 minuuttia. Päällimmäinen tunne oli
pettymys, koska alun perin olin tavoitellut pyörällä 33 km/h keskivauhtia ja
juoksussa noin 1h 50 aikaa. Näin olisin ollut 5:15 – 5:20 vauhdissa. Uintiin
olin tosi tyytyväinen.
Loppupeleissä täytyy olla kuitenkin suht. tyytyväinen omaan
aikaan, koska penalti pyörä-osuudella sekä todella pitkä vaihtomatkat toivat
reilusti lisäminuutteja.
 |
| Viimeinen käännös, kohti maalia! |
Kisan yhteenveto
numeroin:
Uinti 1.9 km
(rannasta rantaan): 32 minuuttia
Pyöräily 90 km
(sisältää penaltyn): 2h 59 min
Juoksu 21.1 km:
1h57 min
Joroisten puolimatkalla viime vuonna aikani oli viiden ja
puolen tunnin paikkeilla ja aiempien kommenttien perusteella Mallorcan reitti
on noin 25 minuuttia Joroista hitaampi, joten vertailu Joroisten reittiin
osoittaisi, että olisin Joroisten reitillä noin 5h05min –vauhdissa. Kun
Joroisille on nyt aikaa kaksi kuukautta, niin lähden siellä tavoittelemaan
viiden tunnin alitusta.
Kauden päätavoite on kuitenkin Kalmarissa, elokuun
puolivälissä, jossa matka on puolet Mallorcan kisaa pidempi, eli uinti 3.8 km,
pyörä 180 km ja juoksu 42,195 km.
Palovammoja parantelevin terveisin,
IronLasse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti