Ironman Kalmar 2015

 ”Aika kova tuuli”, oli ensimmäinen ajatus aamulla, kun kello herätti klo 4:40 Kalmarin Ironman –kilpailuun. Edellisen päivän uintilenkki aallokossa herätti aavistuksen huolenaiheita aallokon voimakkuudesta tulevan kilpailun uinti-osuudella.

Valmistelut olivat sujuneet hyvin, joten aamulla saattoi keskittyä kisafiiliksen nostattamiseen. Torstain kisa-infossa esille nostettu lupaus maailman parhaasta triathlon yleisöstä oli käymässä toteen. Uintipaikan starttiin oli kerääntynyt valtavasti yleisöä kannustamaan urheita triathleetteja päivän koitokseen. Ruotsalaiset osaavat kannustavan tunnelman rakentamisen, eivätkä he jätä aitoa iloa näyttämättä.

Uintia ja selviytymiskamppailua

Kello lähestyi seitsemää ja h-hetki oli käsillä. Asetuin lähtökarsinassa uinnin tavoiteaika ryhmään 1h 10 minuuttia. Alun perin tavoitteeni oli selviytyä uinnista 1:05 – 1:10 väliin.

Lähtölaukaus ja kilpailijoita alkoi syöksyä kohti satama-allasta ja kohti ulappaa. Ensimmäiset uintivedot kauhottuani kävi selväksi, että aamun ensimmäiset ajatukset alkoivat realisoitumaan, voimakkaana merenkäyntinä.

Lähtösuora oli muutaman sadan metrin mittainen. Lähtösuoran päässä oli valtavan kokoinen keltainen poiju, josta uintireitti kääntyi voimakkaasti vasemmalle, kohti pitkää, noin kilometrin mittaista takasuoraa. Kun normaalisti päällimmäisenä tavoitteena on pitää suunta mahdollisimman suorana kohti poijua, siirtyivät ajatukset aivan toisaalle. Ensimmäisen 200 metrin aikana pohdin, tulenko selviytymään uinti-osuudella edes ensimmäiselle poijulle. Suunnistaminen oli vaikeaa, koska vasta-aalto oli niin korkeaa, ettei poijua kovin usein nähnyt. Useita kertoja vasta-aalto oli niin korkeaa, että uinti muuttui kellumiseksi aallonharjalla. Myöskään edellä menevää kilpakumppaneita ei välttämättä nähnyt, koska korkea aalto oli kätkenyt heidät taakseen.

Henkisesti täytyi kyetä rauhoittamaan mielensä ja keskittää ajatukset uimiseen, ei selviytymiseen. Muuten fokus katoaa suorituksesta kokonaan. Puhuin itselleni, ”ole aaltojen ystävä, älä vihollinen. Pysy lähellä ystävää” (kaikenlaisia hokemia ja oikean mindsetin täytyy etsiä, jotta löytää fyysisesti optimaalisen tilan). Hokema sai pitäytymään mahdollisimman lähellä aaltoja ja rytmittämään hengitystä niin, että hengitys tapahtui aallon pohjalla ja aallon harjalla täytyy pysyä mahdollisimman hyvässä asennossa, jälleen kohti aallon pohjaa.

”Helsingin sanomat uutisoivat Ironman Kalmarin uinti-osuudesta: 39 triathleettia avustettiin pois vedestä. Osa oksensi ja vietiin sairaalaan”

Noin kilometrin mittaisella takasuoralla tein pahan suunnistusvirheen, sillä uin paluumatkan poijua kohti ja eksyin oikealta reitiltä. Onneksi vesijeteillä ajavat järjestäjät viittoivat oikealle reitille. Lisälenkkiä tuli arvioilta muutamia minuutteja. Normaalisti moinen suunnistusvirhe olisi ärsyttänyt suunnattomasti, mutta tässä tapauksessa uinnista selviytyminen vaihtopaikalle oli tärkein tavoite.

Viimeinen 500 metriä uinti-osuudesta oli helpompaa merenkäyntiä. Sellaista, mihin oli normaalisti tottunut. Uintireitti meni paikoin niin matalassa vedessä, että käsiveto päättyi kämmenen osuessa kiveen. Henkisesti oli kuitenkin helpottavaa, kun tiesi, että vaihtopaikka lähestyy. Sykekäyrästä näkyy selvästi, kuinka olosuhteet vaikuttivat kuormitukseen uinnin aikana. Lopussa saattoi keskittyä rentoon uintiin, jolloin sykkeet laskivat normaalille tasolle.

Punaisella sykekäyrää ja vihreällä vetotiheys. Positiivista on, että loppua kohden vetotiheys kasvoi sykkeen laskiessa. Hyvä signaali siitä, että vauhdinjako on ollut oikea.

”Rantauduttaessa huomasin mittarista, että uintiin olin käyttänyt aikaa 1h 14 minuuttia. Huono aika normaalisti, mutta tässä tapauksessa kelvollinen. Olinhan päässyt vedestä pois ilman keskeytystä. ”

Pyörä-osuus 180.2 kilometriä

Vaihto uinnista pyöräilyyn meni ihan kivasti (yhden vessatauon taktiikalla) ja pyörä-osuus vastatuuleen saattoi alkaa. Ajoin lähes koko matkan hyvin pitkälle tuntemuksen mukaan, välillä sykkeitä seuraten. Sykkeet pidin 130 – 140 välissä. Reilut 2 vuotta aiemmin Lanzarotella ajoin hieman päälle 130 keskisykkeellä pyöräilyn, joten saatoin pitää sitä yhdenlaisena vertailuarvona.

Pyöräily osuus kierteli upeissa maisemissa sekä Ålandin saaren, että Kalmarin (sisämaan) puolella. Fiilis oli hyvä, sillä uinnista oli selviydytty hengissä. Pyöräily-osuus meni kivasti, lähes tavoitevauhdin mukaan. Kannustus pitkin pyöräily-osuutta oli huikeaa ja se helpotti kovasti matkan tekoa. Reitti kierteli välillä pienten kyläteiden kautta ja tulipa saatua erään puimukoneen viljapölyt päälle erään maatilan kohdalla. Kuiva vilja tarttui mukavasti aurinkorasvan kiillottamaan ihoon. 

93 kilometrin kohdalla jouduin turvautumaan yhteen suolatablettiin, kun juomapaikalla ojentaessani selkää ja napatessani juomapullon järjestäjiltä suorat vatsalihakset kramppasivat. Onneksi krampit eivät toistuneet. Luulen, että uinnin kuormitus epäsymmetrisesti vaikutti vatsalihaksen kramppiin.

”Olin suunnitellut pyörä-osuuden läpäisemiseen 5h 45 minuutin aikaa. Vaihtopaikalla kello näytti osuusajaksi: 5h 48 minuuttia. Keskivauhtini oli näin ollen about 31 km/h”.

Sykkeet pysyivät pyörä-osuuden ajan hyvin hallussa ja loppua kohden ei tapahtunut notkahdusta eikä sykkeen nousua. Hallittu ja hyvä pyörä-osuus siis takana.

Vaihtopaikalla suunnistin suoraan bajamajaan, sillä tunsin, että vatsaan kertynyt energia ei ole imeytynyt kunnolla. Vaihtoon kuluikin pari ylimääräistä minuuttia vessatauon vuoksi. Muutoin fiilis oli hyvä ja saatoin siirtyä juoksu-osuudelle vain hieman väsynein reisin ja aavistuksen puutuneella vasemman jalan ulkosyrjällä.

Juoksu 42,195 km

Enää maraton jäljellä.

Juoksuun lähdin aluksi tuntuman mukaan. Kilometrin väliaikoja seurasin mittarista kuluneen ajan mukaan. Ensimmäiset 5 kilometriä meni suht. mukavasti, joskin pieniä viitteitä vatsaongelmista oli jo ilmoilla. Ensimmäiset 5 kilometriä etenin tavoitevauhdilla, noin 5:30 min/km. Seitsemän kilometrin kohdalla alkoivat sitten vaikeudet. Vatsaan alkoi pistämään ja se pakotti siirtymään aika-ajoin kävelyyn. Bajamaja ei tuonut juurikaan helpotusta 7,5 km kohdalla. Uskaltauduin kuitenkin ottamaan yhden geelin siinä toivossa, että saisin sen imeytymään. Toive oli kuitenkin turha.

Ensimmäisen 10 kilometriä möngin aikaan 57:41. Koska juottopaikoilla ei uskaltanut käytännössä nauttia kuin vettä ja pienen tipan urheilujuomaa, tiesi se tuleville kilometreille rajua vauhdin pudotusta. Seuraava 10 km hölkkäilin aikaan 1:04. Tunsin kuitenkin vaikeuksin olevan vasta edessä.

Kun hiilareita ei kehossa ole matkavauhdin edistämiseksi, konkretisoituu se tosiseikka, että matkanteko jatkuu rasvavarastoilla. Ylämäet reippailin kävellen muiden erilaisista ongelmista kärsivien kanssa ja tasaisella sekä alamäissä jatkoin kevyttä käpsyttelyä. Juottopaikoilla kävely ja pysähtely tiputti kilometrivauhteja.

Energianvarastojen hupenemisen lisäksi suuri tekijä vauhdin tippumiseen on juoksutekniikan muutos. Kun vatsan pistelyä joutuu varomaan, käy niin, että lantiota on pakko tiputtaa alaspäin ja etenemisestä katoaa taloudellisuus. Tämä luonnollisesti heikentää askeleen rullaavuutta ja siten kuluttaa ylimääräistä energiaa.

Eteneminen väsyneenä on loppupeleissä hyvin yksinkertaista. Tarvitaan ainoastaan kaksi päätöstä. Ensimmäinen päätös on pysyä koko ajan liikkeessä. Ja toinen päätös on pitää ensimmäinen päätös. Siitäkin huolimatta, että sinua pyörryttää, oksettaa ja koet väsymystä. Pysyt vain päätöksessäsi.

Kilometrit 20 – 34 olivat erittäin haastavia. Reitin varrella oksentelevat ja takareisiä sekä pohkeita venyttelevät triathleetit voivat joko antaa uskoa selviytyä tai sitten samaistut ja menetät voimia.

Itse sain voimia seurakavereiden ja valmennettavan huikeasta etenemisestä. Vaikka oma rämpiminen juoksu-osuudella ja tavoitteesta jääminen harmitti, valmentajana suurin tyydytys tulee siitä, että valmennettava onnistuu. Salokorven Jyrki paransi viime vuotista aikaa hieman vajaalla tunnilla ja tavoitteeksi asettamamme 10h 30min aikaraja alittui yli viidellä minuutilla.

”Oulun porukalle tuli paljon onnistumisia, sillä ensinnäkin kaikki 7 urheilijaa selvisi päivän koitoksesta maaliin. Viisi heistä oli ensi kertaa täydellä matkalla. Maija Oravamäki debytoi Ironman –kilpailuissa, voittamalla oman ikäryhmänsä. Aivan huikea suoritus!”

Kilometrikyltissä oli lukemat 38. Enää siis reilut 4 kilometriä maaliin. Katse kelloon, joka näytti kulutettua aikaa 11h 25 minuuttia. Vaikka tavoite-aika oli jo umpeutunut, niin laskin ehtiväni vielä 12 tunnin alitukseen. Niinpä vaihdoin loivan ylämäen jälkeen juoksuksi. Juoksu alkoi tuntua aika hyvälle ja pystyin pitämään vauhdin tilanteeseen nähden reippaana. Hieman alle 6 min/km, vaikkakin pysähdyin juotto-asemilla ottamaan vettä ja pienen tilkan urheilujuomaa. Tunsin, että energiat alkoivat pikku hiljaa palautumaan. Sen huomasi myös sykkeistä. Ne nousivat vauhtia lisätessä helposti.

Sykekäyrästä nähdään, kuinka vatsaongelmien aiheuttama energiavaje vaikutti sykkeisiin. Loppua kohden sain tankattua energiaa ja sain sykkeet taas ylös, tasolle jolla olisi pitänyt mennä koko matka.  

Oli todella hieno tunne juosta viimeiset 1,5 km keskustassa, kun ihmisiä oli valtavasti reitin varrella. Huutamassa ja kannustamassa Sinua, omalla nimelläsi; Hyvä Lasse!! Hyvä suomi!! Go go!

Maalisuora Kalmarissa on upea ja se kulkee aivan ydinkeskustassa. Kunniakujan pääty on alustettu punaisella matolla, jota astellessa aamuvarhaisesta alkanut taival saa palkintonsa. Kädet pystyyn ja fiilikset kattoon!

Uinti 3,8 km, erittäin vaativissa olosuhteissa: Done!

Pyöräily 180,2 km: Done!

Juoksu 42,195 km: Done!

Loppuaika tällä kertaa oli 11h 50min 56 sek. 

I’am Ironman!!

Parannusta edelliseen täysimatkaan (Lanzarote 2013) tuli 2h 7min 15sekuntia. Ihan kelpo parannus siis :)

Tavoitteeni oli selviytyä alle 11h 15 minuutin. Siitä jäin reilusti. Uinnin hitautta en osannut ennustaa ja se vei noin 10 ylimääräistä minuuttia. Juoksussa tavoitteeni oli juosta 5:40 min/km vauhdilla, joka on reilusti alle aerobisen kynnyksen. Nyt jäätiin kuitenkin keskivauhtiin 6:35, joka on tyypillistä palauttavaa ja huoltavaa vauhtia. Juoksun osalta olen pettynyt suoritukseen, mutta kokonaisuutena jäi kuitenkin todella hyvä fiilis.

Ironterveisin,

Lasse