Hormonit vie triathleettia

Lost in Kajaani –seikkailukisan päättymisestä on nyt aikaa 4 vuorokautta. Ennalta ajattelin, että kisasta palautumiseen menee noin 3 päivää. Lihaksiston kanssa ei oikeastaan olekaan ollut ongelmia, lukuun ottamatta pientä väsymyksen tunnetta jaloissa. Alkuviikon lihaskuntoharjoituksessa jalkaliikkeet tuli tehtyä enemmän huoltavasti ja keskivartalon sekä ylävartalon liikkeet hieman tiukemmin.

Lihaksiston osalta palautuminen onkin sujunut suunnitellusti. Toista onkin sitten yleisen aineenvaihdunnan kanssa. Laskin, että join 19 tunnin seikkailun aikana noin 3,5 litraa nestettä sekä yötauon aikana ehkä noin 1,5 litraa. Se ei ole paljon, mutta nestevajetta en kokenut koko kisan aikana, en myöskään janon tunnetta. Lisäksi rakkoa sai tyhjennellä useaan otteeseen kisapäivän aikana. Yleisestihän suositellaan, että matalatehoisessa liikunnassa nestettä on hyvä nauttia painosta riippuen noin 4-8 dl tunnissa ja kovatehoisessa liikunnassa hieman enemmän, noin 7 dl – 1,2 litraa.

Mielenkiintoiseksi juomastrategiani tekee seikkailua seuraavat päivät. Jo heti sunnuntaista saakka olen saanut juosta vähän väliä tyhjentelemässä rakkoa. Janon tunnetta ei ole normaalia enempää ollut. Virtsan värikin on normaalin nestetasapainon kaltainen. Suun kuivumista ei myöskään ole ollut havaittavissa, joten päällisin puolin nestevajetta ei liene.

No, mites ne otsikon hormonit taas liittyikään asiaan?

Näläntunne on ollut seikkailukisaa seuraavina päivinä valtava. Tuntuu että voisi syödä koko ajan. Niin sanotun normipäivän energiamäärä on sujahtanut ruokatorvea alas jopa tuplana ja silti on nälkä. Vatsan turvotusta ei kuitenkaan ole ollut ja aineenvaihdunta on toiminut, sanotaanko vilkkaasti :)

Perjantain ja sunnuntain ”välinen” yö oli lyhyt, sillä kisapäivien välissä tuli nukuttua noin 4 tuntia. Sekin huonosti. Lisäksi kisan aikana taisi kulua se 14 000 kilokaloria energiaa, joka hyvin todennäköisesti johtaa energiavajeeseen ja vatsalaukun pienimuotoiseen ”kutistumiseen”.

Vähäiset unet vaikuttavat elimistön hormonaaliseen toimintaan. Kun normaalitilanteessa leptiini –niminen hormoni pitää kylläisyyden tunnetta yllä, niin huonojen yöunien (sekä tyhjän vatsalaukun) seurauksena vastakkaisen hormonin, eli greliinin pitoisuudet nousevat. Tällöin tuntuu, että nälän tunne on loputon. Näin käy usein myös laihduttajalle, joka tiputtaa energiamäärän alhaiseksi, vähentäen myös rankasti kuituja (jotka sitovat nestettä) ja nukkuu vielä huonosti. Greliinihormoni pitoisuuden lisääntyessä myös rasvahappojen käyttö energianlähteenä vähenee ja tätä kautta rasvakudoksen määrä voi helposti lisääntyä.

Greliinin liikaeritys voi saada kovaluontoisemmankin miehen mehukkaan hampurilaisen äärelle.

Jatkuva nälän tunne tässä tapauksessa on merkki seikkailukisan rankasta energiavajeesta. Univajeesta johtuva hormonaalinen kuormittuminen tosin voi vielä vaikuttaa nälän tunnetta lisäävästi. Aion kuitenkin syödä tulevinakin päivinä nälän tuntee mukaan ja viikonloppuna viimeistään palata normaali annoskokoihin ja ateriarytmiin. Elimistö kun tottuu helposti ylimääräiseen mässäilyyn. Nälkä kasvaa syödessä.

Nyt nukkumaan, ettei greliinihirviö pääse valloilleen :) Rasvasoluthan lisäävät leptiinin määrää juuri unen aikana.

Öitä ja tsemppiä!

T: Lasse