Ironman Kalmar 2015

Ironman Kalmar 2015

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Lost in Kajaani -kisaraportti.

21.-22.9.2012 Seikkailtiin Lost in Kajaani Adventure –seikkailu-urheilutapahtuma. Tapahtuma sijoittui kajaanin ja vuokatin väliselle alueelle, kisakeskuksen sijaitessa kajaanissa ja yöpymispaikan vuokatin vaaralla. Omaa ja muiden kuntoa starttasi haastamaan noin 80 joukkuetta, joista osa osallistui 2 hengen, noin 10 tunnin sarjaan ja loput kolmen hengen ja noin 14 tunnin sarjaan.

Team Lanza osallistui kilpailun kolmihenkiseen sarjaan, joukkueen kapteenina allekirjoittanut. Sekajoukkueemme muodosti allekirjoittaneen lisäksi Anu Junnila sekä Jani Oikarinen. Janille seikkailutapahtuma oli ensimmäinen ja Anulle toinen.

Team Lanza: Anu, Jani ja mä

Lost or last? Start!

Starttikomento kajahti perjantaina klo 14.00 kajaanissa rantapuiston edustalla. Komea rivistö osallistujia seisoi sotilaallisessa ryhdissä odottamassa kisan ensimmäisen osuuden alkua. Kisa käynnistyi linnanraunoiden alueella suunnistusprologilla, josta kisa jatkui pyöräsuunnistuksella tehtävärastien siivittämänä ja määränpäänä vuokatinvaaran telttamajoitus.

Suunnistusprologin jälkeen matka jatkui pyörillä kohti hyppyrimäen tornin huippua, jossa rastipisteellä sai ohjeet suunnistaa ammattikorkeakoulun kiipeilysaliin. Tehtäväanto oli selvä. Nouse kiipeilyseinää ylös, kosketa kattoa. Jos epäonnistut, joukkueen jäsen juoksee 2 kertaa rakennuksen ympäri. Onnistuimme, joten pääsimme jatkamaan pian matkaa.

Seuraava rasti olikin kylmä ja kostea. Koko joukkue häpeilemättä vaatteita pois ja hyiseen järveen. Hätä ei lue etikettiä ja niinpä järvestä rantautuikin hampaat kalisten riuskoja seikkailijoita vaihtamaan vaatteita. Osa vaihtoi kaikki vaatteet ja osa lisäsi kuivaa vaatetta märkien uikkareiden päälle. Joka tapauksessa, kuivaa ja lämmintä vaatetta päälle ja matka jatkui pyöräillen kohti vuokattia.

Matkan varrella oli ns. kylmärasteja, joissa käytiin leimaamassa emit –kortit ja jatkettiin matkaa. Kisajärjestäjät sekä yleisö saattoivat seurata kilpailijoiden edesottamuksia gps –tulosseurannasta livenä.

Kartta ja maasto eivät ole sama asia.

Seuraavalla käytännön tehtävärastilla pyörä vaihtui lenkkareihin (suunnistuskengät kun menivät rinkan mukana majoituspaikalle) ja tehtävänantona oli käydä leimaamassa metsässä olevat rastit. Vuonna 1990 tehty kartta ja tavanomaista karttaa erikoisemmat rastimääritteiden värit saivat Team Lanzan pyörimään metsässä ja putoamaan kartalta. Koulun lähellä sijaitseva rasti oli tehty koulurasteja varten, ei seikkailukisaa varten, joten leimasimme väärän rastin. 30 minuutin penalty ja matka jatkui. Muutoin suunnistus meni aivan ok.

Karting autojen pörinää ja kylmä-lämpö ”hoitoa”

Ilta alkoi jo hämärtymään kun saavuimme seuraavalle käytännön rastille. Yhden joukkueen jäsenen tehtävänä oli ajaa maastokartingia ja kaksi muuta jäsentä ”pääsivät” omilla pyörillään motocross radalle polkemaan rataa ympäri. Helppo, mutta hikinen tehtävä. Ja taas matka jatkui. Ongelmia oli tässä vaiheessa jo luvassa.

Ilta alkoi hämärtymään ja oli aika sytyttää valot pyöriin. Sade kasteli kilpailijat toistamiseen. Olimme jo kuitenkin lähellä Vuokatin vaaroja. Jos sade sai seikkailijat kylmäksi, niin vuokatin vaaran päälle polkeminen sai kyllä kropan kiehumaan. 7 % nousua noin 2 kilometriä ja rastin leimaus. Paidan selkä märkänä ja kuumana. Sitä tunnetta ei kuitenkaan kovin kauan kestänyt, kun suuntana oli alamäki ja kylmä tuuli. Taas oltiin jäässä! Mieltä lämmitti kaunis näky vaaran alla olevalla järvellä. Vaaran alla lämpö palautui myös kroppaan kun pyöräilimme Vuokatin urheiluopistolla olevalle viimeiselle tehtävärastille. Tehtävänantona oli hakea karttaan merkityt rastit. Niistä ensimmäinen meidän joukkueelle hiihtoputken tuntumassa.

Rastin leimaus ja lisäohjeena puikkelehtia hiihtoputkeen. Ovessa luki lämmintä kaakaota sekä kebab aterioita. Valitettavasti ei koskettanut kilpailijoita. Me sen sijaan saatiin armeijan saappaat sekä metsäsukset jalkaan ja tehtäväksi hakea hiihtoputken päässä (matka 1,25 km) olevalta rastilta leima. Lämmin ja kostea paidan selkämys oli nyt kylmä. Ja jäinen. Juomakin ehti repussa mennä kohvaan.

Kylmyyttä ja kankeutta ei kestänyt taaskaan kauaa kun seuraavana tehtävänä oli juosten tehtävä suunnistus. Yksi joukkueen jäsenistä sai hoitaa tehtävän, kahden huilatessa. Valitsin suunnistuksen.  Suunnistus oli hiekkarinteessä, missäpäs muualla. Taas tuli lämmin. Viimeinen rasti olikin sitten ns. kiven alla, sillä rasti oli ehditty jo hakea pois, ennen meidän saapumista sille. Soitto ratamestarille ja nokka kohti majoituspaikka.

Seikkailupäivän luksusta!

Majoituspaikka oli pitkän päivän piristys. Kun kilpailu starttasi klo 14 kajaanissa, olimme majoituspaikassa puoli yhdentoista aikaan. Klo 23 alkoi kapteenien kokous, joten teltta nopeasti pystyyn ja kokoukseen. Anu ja Jani jäivät valmistamaan gourmee ateriaa trangialla, joten meikäläisellä oli helppo duuni.
Eväät naamariin ja nukkumaan päästiin 00.30. Herätys kello soi klo 5.15. Luvassa oli nopeasti nukuttu yö. Pinnallinen uni ja makuupussissa pyöriminen päättyi herätyskellon soidessa. Luvassa oli järjestäjiltä tilattu aamupala, joka oli sisätiloissa. Aamupala oli kruunu edelliselle päivälle ja alkaneelle aamulle: puuroa, hilloa, leipää kaikilla lisukkeilla, mehua ja KAHVIA! Aijai, kiireetön aamupala ja hyvää seuraa. Siitä oli hyvä lähteä rakentamaan tulevaa päivää.

Day 2.

Ongelmia oli luvassa heti aamusta. Janin pyörästä meni edellisenä päivänä jarrupalat, joten toinen päivä täytyi selviytyä ilman jarruja. Matkanteko vaikeutui huomattavasti. Käytännössä maastopätkät ja alamäet täytyi kävellä pyörää taluttaen. Armeijan, vaihteettomilla pyörillä varustellut joukkueet viuhuivat ohi aina alamäki ja maasto-osuuksillakin. Tasamaalla vedimme taas muista ohi. Se olikin toisen päivän pelin henki. Tehtävärasteilla, jossa oli mm. jousiampumajuoksua ja suohiihtoa (edelleen armeijan metsäsuksilla) säilytimme sijoituksemme. Toiseksi viimeinen prologi oli maastopyöräsuunnistus, jossa taas joukkueita ropisi ohi. Maasto-osuudet kulutimme kengänpohjia. Janin kengän pohjissa sen sijaan ei ollut enää paljon kulutettavaa, sillä ”jalkapohjajarrutukset” asfaltilla olivat syöneet kengänpohjat.

Janin jarrupalat (se, mitä niistä on jäljellä)

Selviydyimme pyöräilyn maaliin josta oli noin 2 km juoksumatka melontapaikalle. Yksi joukkueen jäsenistä juosten rasteja hakemaan ja kaksi melomaan rasteille.
Anu halusi lähteä juoksemaan, joten minä ja Jani lähdettiin melomaan. Heti sen jälkeen kun saatiin tyhjennettyä kanootti. Kaadoimme nimittäin kanootin siinä vaiheessa kun Jani hyppäsi kanoottiin ja olimme lähdössä rannasta. Jani otti kostean alun melonta-osuudelle. Anun juoksu-osuus sisälsi myös rastin, jossa uiden haettiin tietty numerokoodi joessa olevasta poijusta. Hyinen vesi, lähes yhtä hyinen mieli J

Melonta osuus saatiin loppuun Anun odotellessa jo rannalla. Kylmän kankea jalat melontaosuuden jälkeen liikkeelle ja kohti maalia. Vettä taivaalta niskaan, mutta mieli lämmin sillä pian oli luvassa lämmintä vettä niskaan suihkussa.

Finish!

Maalin saavuimme toisen päivän ajalla 10 tuntia 47 minuuttia. Maalintulossa oleva lämmin lihakeitto sai jäädä odottamaan seuraavia syöjiä, sillä otimme loppuspurtin kohti huoltopaikkana toimivaa Kajaanihallia. Rauhalliset suihkut, loppukaneetit ja ABC:lle tankkaamaan kebab pizzat!

Lopputulokset tulevat lähipäivinä, mutta podium –sijoituksia on turha odotella. Seuraavaa kertaa ajatellen jäikin pitkä lista kehitettäviä asioita. Kaiken kaikkiaan kokemus oli kuitenkin loistava ja kisa oli kaikin puolin loistavasti järjestetty. Kiitos siitä järjestäjille.

Univelat ja noin 19 tunnin seikkailu on selvästi vieneet mehut joukkueesta. Luvassa on pyykinpesun lisäksi energian tankkausta sekä unta. Tulevat päivät liikutaankin maltillisesti kroppaa huoltaen.

Kiitos joukkueelle, järjestäjille sekä onnea sinulle, joka olet jaksanut lukea raportin läpi!

Seikkailumielin,

Team Lanza (Lasse, Jani, Anu)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti