Viimeiset pari viikkoa on mennyt erittäin vaihtelevasti treenien suhteen. Ihan laakereilla ei ole levätty, mutta toiminnallisia liukumiinoja on ollut useamman nurkan takana. Flunssaa, varomista ettei pahene, reissua, itsensä säästelemistä, tehoja pyttyyn, reissua, väsymystä ja monenlaisia hengästyttäviäkin tekosyitä.
Havuja perkele!
Kun tietämätön panee haluttoman tekemään jotain tarpeetonta, siinä menee turha työ hukkaan. Sellaista se itsensä valmentaminen on. Välillä.
Motivaation suhdanteet pyyhkivät kuin Helsingin pörssi. Aika-ajoi pitää koittaa löytää uusia innostuksia syyspimeän kampittamiseksi ja lenkkareiden kuluttamiseksi. Tunnistan tämän vaiheen vuodesta toiseen toteutuvaksi rutiiniksi. Marraskuu on mätäkuu yleensä meikäläisen treeneissä. Ehkä se on tarkoituksenmukaista ja se kuuluu biorytmiini.
Prässiä. Kuolema tulee!
Tänään oltiin maanantaiseen tapaan OTC:n yhteistreeneissä. Markon prässi nimeltään. Viime viikko jäi väliin ja sen kyllä huomasi. Tälle viikolle otettiin 5.s kierros mukaan kuntopiiriin ja kahdella kierroksella kyykkyhypyt tehtiin yhdellä jalalla. Kreisiä! Kolmas kierros ja koti-ikävä. Miksi perhana piti lähteä taas kuolemaan treeneihin, kun olisi yhtä hyvin voinut lapioda kotona viikonlopulta jäänyttä syntymäpäiväkakkua naamariin ja lukea Esko Valtaojan Kaiken Käsikirjaa?
Sääli on sairautta!
Ampumahiihto-ajoilta muistan yhden valmentajistani, jonka valmennusfilosofia perustui neuvosto-aikaisiin menetelmiin. Niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Oksennustreeneihin vauhtia haettiin suolta. Metsurinsaappaat jalassa ja autonrengas vyölaukussa kiinni. Säälipisteitä ei jaettu, sillä valmentajan ammattiylpeys ja valmennussanakirja ei tuntenut kyseistä toiminnallista termiä. Tulipahan tämäkin mieleen tämän päivän treeneissä.
Valoa kohti!
Huomenna aamu-altaalle ja illalla juoksemaan. Tunnistan että nyt pitää tehdä ryhtiliike jotta pääsee taas treeneihin kiinni. Tuntuu että kroppa ja mieli kaipaa taas kovaa treeniä. Alkaahan nuo etunojapunnerruksetkin jo kulkemaan ja ojentajadipit menee melkein yhdellä kädellä. Kaikesta huolimatta, kroppa on aivan hyvässä kunnossa. Läskit siis vaan liikkeelle.
Nautitaan vielä ainakin pari päivää näistä sulista lenkkipoluista ennen loppuviikoksi luvattua takatalvea. Sitten kaivetaan sukset naftaliinista. Tuli pari vuotta sitten ostettua Justyna Kowalczykin vanhat perinteisen sukset. Jos sais ne tänä vuonna ahkerampaan käyttön kuin viime vuonna. Lumia odotellessa kuva viime keväältä Leviltä:
Tsemppiä treeneihin ja kaamoksen kaatoon,
T: Lasse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti