Tänään tuli vastaan se päivä, jolloin ei niin sanotusti napannut. Treenaaminen meinaan. Eilinen pitkä reissupäivä vaatii kaikesta huikeudestaan huolimatta veronsa. Aamulla herätys klo 5.00 ja kotona Helsingin reissulta lähempänä puoltayötä. Tämän päivän treenit olisi siis taputeltu jo ennen vuorokauden vaihtumista.
EVKK
eli ei vois kauhiasti kiinnostaa. Nämä sanat tulivat mieleeni istuessani uimahallin saunan lauteilla, takana "säälittävä" 1 kilometrin mittainen uinti treeni. Kilometrin uintitreeni voi tuntua jo kohtuulliselta, mutta 20 minuuttia treeniä päivässä ei tee triathlonistia. Ajatteli sitä miten päin tahansa. Vai tekeekö?
Mietaan filosofia
Muistan lukeneeni kirjan hiihtäjälengenda Juha Miedosta. Mieleeni jäi monen muun asian lisäksi Mietaan ohjeistus "huonoista" treenipäivistä. Ohje meni vapaasti suomennettuna jotakuinkin näin: "jos treeni ei tunnu hyvältä ensimmäisen 20 minuutin jälkeen, on parempi kääntyä takaisin kotiporstuaan". Noudatin tänään tätä ohjetta. Ja olin tyytyväinen. Tyytyväisyyttä lisäsi erityisesti se, että vielä työpaikalta lähtiessäni olin jättämässä treenin kokonaan väliin. Ajattelin kuitenkin, että kyllähän sitä pitää väsyneenäkin uskaltaa harjoitella. Päätin siis suunnata uimaan. Työvoitto. Henkinen sellainen, vaikkakin pieni.
Aina ei kulje,
fyysisesti, mutta henkisiä onnistumisia voi jokaisesta päivästä löytää, kun niitä muistaa etsiä. Tänään voi hyvillä mielillä naureskella new age -tyyppisille "work harder or be loser" mantroille. Niiden aika on joku toinen päivä. Todennäköisesti jo huomenna.
Terveisin,
Lasse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti