On monia asioita, jotka
tuntuvat aika yksinkertaiselta ja itsestään selvyyksiltä. Mutta sukeltaessamme
pintaa syvemmälle, huomaamme, että asiat eivät olekaan niin yksinkertaisia. Usein
meitä kiinnostaa myös trendikkäät tavat tehostaa harjoittelua, vaikka kehomme
toiminnassa olisi jo lepotilassa kehitettäviä asioita. Asioita, jotka
kehittyessään vievät myös kuntosuorituksia eteenpäin.
Tästä esimerkkinä, hyvänä
sellaisena, on hengitys. Vaikka hengitys onkin osittain automaattista, niin
siitä huolimatta voimme hengittää tilanteeseen nähden väärin. Voimme myöskin
vaikuttaa asento, -ja ajatustottumuksilla sekä psyykkisillä tekijöillä siihen, millaiseksi
hengitys ja muuttuneen hengityksen myötä myös esimerkiksi ryhtimme muokkaantuu.
Tee se tyylillä..
Hengitystekniikkaa ei voi
jakaa mustavalkoisesti oikeaan tai väärään. Ihminen käyttää nimittäin noin
20-30 erilaista hengitystekniikkaa. Tilanteen mukaan. Kuitenkin, yleisimmät
hengitystekniikkaan liittyvät käsitteet ovat pinnallinen ja syvä hengitys. Molempia
rytmittävät sisään –ja uloshengitys sekä niiden väliset tauot.
Nykykulttuurille on
tyypillistä työnkuvan muuttuminen istuvaan ja samalla passiivisen suuntaan.
Istumatyö (istut 70 % hereillä olo-ajasta), pahimmillaan huonossa ryhdissä,
muuttaa sekä fyysisten, -että psyykkisten tekijöiden kautta hengityksemme
pinnalliseksi, mikäli emme tee tietoisia korjauksia.
Arkiset, sosiaaliset tilanteet muokkaavat sekä asentoamme, että säätelevät hengitystämme. |
Pinnallisen hengityksen ongelmia ovat
muun muassa;
-
hyperventilaatio
(tuuletamme keuhkoja yli aineenvaihdunnallisen tarpeen), josta
kasaantuu liuta
lisäongelmia.
-
varsinaisten
hengityslihasten toiminnan häiriintyminen ja siten hengityksen vastuu siirtyy
apuhengityslihaksille / rakenteille
-
lihastasapainon
ja lihastoimintaroolien muuttuminen epäedulliseksi
-
ahdistuneisuuteen
liittyvät psyykkiset häiriötilat
Yleisimpiä kompastuskiviä hengityksessä..
1. Keskitymme hengitykseen vain harjoituksissa.
Kuvitellaanpa,
että olet kuntosalilla. Teet esimerkiksi 10 erilaista liikettä, joissa jokaisessa
liikkeessä 3 sarjaa. Jokaisessa sarjassa on 10 toistoa. Yhteensä siis 300
toistoa. Perinteisellä tavalla harjoiteltuna, sisään – ulos hengityksiä tulee yksi sisään –ja uloshengitys / per
toisto. Yhteensä siis 300 sisään ja uloshengitystä.
”Normaalisti”
ihmisen hengitysrytmi on 10-14 ”hönkäystä” minuutissa. Mikäli yöunet otetaan
laskusta pois (8 tuntia), niin voimme tietoisesti tarkkailla hengitystä 16
tuntia päivässä. Tämä tarkoittaa noin 11500 hengitystä, jolloin voimme ottaa
hengityksen tarkkailuun. Tietenkään hengityksen jatkuva tarkkailu ei edistä
ihmisen hyvinvointia, mutta voit tehostaa hengitystekniikkaa muulloinkin kuin
harjoituksissa.
2. Tapatottumuksemme heikentävät oikea-oppista
hengitystekniikkaa
Kuten olet
ehkä huomannut, ei pitkä-aikainen istuminen tee sinua hyvinvoivaksi. Pitkän
istumatuokion jälkeen huomaat haukottelevasi. Haukottelu onkin yksi merkki
hengityksen vääristymistä. Hengityksen lisäksi tunnet tukkoisuutta kehossasi.
Tukkoisuus johtuu happamuuden (PH tasapaino) muutoksista, joka johtaa
pehmytkudosten kiristymiseen. Kyseistä syy-seuraussuhdetta provosoi vielä
anatomisten asentojen muuttuminen. Kehon etupuoliset lihakset ovat
lyhentyneessä asennossa ja yläselän lihakset eivät pääse toteuttamaan niille
tarkoitettua roolia hengityksessä. Lyhentyneet lihakset (kuten rintalihas)
vaikeuttavat rintakehän rakenteiden liikkuvuutta ja siten hankaloittavat
hengityslihasten toimintaa.
Hengitysharjoitusten hyötyjä triathlonistille
Koska virheellinen
hengitystekniikka johtaa sekä lihaksiston, että myös aineenvaihdunnan ja PH
tasapainon muutoksiin, tulee meidän varmistaa, että harjoittelumme ei anna
hengitysvääristymälle myötätuulta yksipuolisella harjoittelulla. Esimerkiksi
pyöräilyn (erityisesti aika-ajo asento) asento heikentää kykyämme hengittää
tehokkaasti ja vaikeuttaa optimaalisen lihastasapainon säilyttämistä. Sen
sijaan uinti sekä juoksu antavat positiivista buustia sekä hengityksen
rytmiikkaan, että myös erityisesti syvään hengitykseen.
Miksi optimaalinen hengitys ei ollutkaan niin
yksinkertaista?
Koska, hengitykseemme
vaikuttavat monet sekä anatomiset, että sosiaaliset tekijät.
Hengitystapahtumaa säätelee
sekä tietoinen, -että tiedostamaton järjestelmämme. Näinpä esimerkiksi
jokikinen vuorovaikutustilanne vaikuttaa hengitystapaamme. Erilainen
vuorovaikutus-intensiteetti johtaa erilaiseen hengitykseen; pinnallinen
hengitys korostuu, sisäänhengityksen rytmi muuttuu, tauot pitenevät tai
hengitykselle tapahtuu jotakin muuta, joka helpottaa vuorovaikutustilanteesta
selviytymistä.
Anatomisten tekijöiden
roolia korostaa esimerkki hengitykseen osallistuvista lihaksista (esimerkissä
ei kaikkia hengitykseen osallistuvia lihaksia / rakenteita):
-
Pallea
-
Vatsalihakset
(vatsa –ja rintaontelon paine sekä kylkikaarien liike)
-
kylkivälilihakset
(rintakehän liikkeen säätely)
-
etumainen
sahalihas (kohottaa kylkikaaria)
- lavan
lähentäjät, kuten m.rhomboideus sekä m.trapezius (ankkuroivat lapaa, jotta
etumainen sahalihas pystyy nostamaan rintakehää)
-
selän ojentajat
(stabiloivat rankaa, jotta lavan lähentäjät pääsevät toteuttamaan rooliaan)
-
lanne –ja selkälihakset
(kiinnittyvät palleaan)
-
lonkan
koukistajat (stabiloivat lanneselkää sekä kiinnittyvät palleaan)
Kun ajatellaan yllä-olevaa
listaa ja pohditaan kuinka moniulotteinen hengitystapahtuma on, niin lisääntyy
myös ymmärrys sille, kuinka meidän tulisi harjoitella, kun tavoitteena on
hyvinvoinnin tai vaikkapa suorituskyvyn edistäminen.
Joskus tosin tuntuu siltä, että olisi helpompaa, kun ei tarvitsisi ajatella ollenkaan. Samaa mieltä taitaa olla työkaverini:
Ulmanen (luukalle) on työkaverini ja osaa ottaa rennosti lomalla :) |
Monipuolisin
treeniterveisin,
Lasse