Välinehankintoja sekä palautumisen seurantaa.

Hyttysen pistokset kutittavat vielä jalkoja aamuisen maastopyörälenkin jäljiltä. Sateen jälkeen metsä kuhisi verenimijöitä, jotka tosin pitivät sopivaa vauhtia yllä. Pari tuntia maastopyöräilyä hyvässä seurassa on yksi parhaista tavoista aloittaa sunnuntaipäivä.

Triathlon, väline-urheilua?

Parisen viikkoa sitten täydensin välinereserviä Asics:en Noosa -triathlonkengillä sekä Polarin V800:lla triathlonmittarilla. Noosat ovat sisäänajettu muutamalla lenkillä ja kenkä toimii kuten odotinkin, eli toimii. Kengässä on Asics DS-trainerin pohja ja kengän päälyosaa on hieman avarrettu, jotta kengän saa puettua nopeasti päälle. Lisäksi kangas on ilmavampaa kuin peruskengässä, jolloin jalat tuulettuvat paremmin.

Räiskyvän väriset Noosat sekä Polarin uusi triathlon -tietokone; Polar V800 (http://www.polar.com/fi)

V800:n olen ehtinyt tutustumaan reilun viikon ajan ja täytyy sanoa, että triathlon -tietokone hyppäsi taas seuraavalle levelille RCX5:n jälkeen. Erityisesti sisäinen gps on arkea helpottava toiminto sekä käytettävyys muutenkin pelittää. Aktiivisuus -ja palautumismittaukset ortostaattisen testin lisäksi ovat käyttökelpoisia ominaisuuksia aktiiville ja urheilijalle. Se, mikä on tärkeä uudistus, on eri lajille määritettävät omat harjoitussyke-alueet. Juoksun, uinnin ja fillarin välillä kun aerobinen ja anaerobinen kynnys on aivan eri tasoilla.

V800:lla olen mitatannut nyt joka aamu ortostaattista testiä kalibrointi mielessä. Harjoitusviikkoon mahtui kolme hyvää harjoitusta, pari palauttavaa päivää sekä yksi reipas juoksuharjoitus. Ortostaatinen syketesti kertoo selkeästi rasittavan päivän ja palauttavan päivän eron valmiudessa ottaa kehittäviä harjoitteita vastaan.

Ortostaattisen testin rinnalla olen testannut myös Check my level -kuormitusmittaria. Check perustuu hermoston sähkönjohtavuuden mittaamiseen ja siten kertoo hermoston palautumisesta. Käytännössä testi menee siten, että kyynärvarteen laitetaan liimapintainen elektroditarra, joka taas kytketään vastaanottimeen, josta edelleen jatkuu anturi peukalon päähän. Kun mittaus käynnistetään, lähettää laite matalataajuista sähkövirtaa radialis -hermoon, josta osoituksena keskisormen pieni nykiminen. Peukalon päässä lähetin sekä ranteessa oleva elektroditarra kerää tietoa hermoimpulssin kulusta. Mikäli hermosto on ylikuormittunut, kestää hermoimpulssi pidempään kuin hyvin levänneenä.

Check my level -toimintavalmiudessa.

Mittaus kestää vain noin 10 - 15 sekuntia ja mittauksen jälkeen laite lähettää bluetooth:lla tuloksen kännykän sovellukseen, josta tulos on luettavissa. Sovellus antaa lukumääräisen arvon mittauksesta sekä kertoo, onko elimistö palautuneessa ja kuormittuneessa tilassa.
Lisätietoa laitteesta ja mittauksesta saa sivuilta: checkmylevel.com

Ensi viikolla tutustun myös muihin palautumisen seurantavälineisiin, joten mukava päästä vertailemaan erilaisia laitteita, kuinka ne korreloivat suhteessa toisiinsa sekä subjektiiviseen tuntemukseen.

Kiteytykset menneestä harjoitusviikosta:

Lauantai (31.5.2014): Maastojuoksu / kävely 5h 34 min
Sunnuntai: Oulujoki-ajo 55km. Reippaana lenkkinä keskarilla 32,4 km/h + loppuverkat
Maanantai: Voimaharjoittelu, jalkojen lihasvoimaharjoitus
Tiistai: Kevyttä hölkkää 5 km + 5 x 10 sekuntia ylämäki ja 5 x 10 sekuntia alamäkikiihdytyksiä.
Keskiviikko: Palauttaa pyöräilyä 30 minuuttia
Torstai: Juoksu, 5 x 1000 metriä nousevalla vauhdilla. Palautus 2 minuuttia.
Perjantai sekä lauantai: LEPO / kevyttä liikkuvuusharjoittelua

Tänään tehdään maastopyörän lisäksi vielä toinen harjoitus ja ensi viikolla taas täysi rähinä päällä (etenkin uinnin osalta)

Tsemppiä treeneihin!

T: Lasse

Triathlon varusteita: uinti

Triathlon monen muun lajin tavoin on varuste-urheilua. Varusteiden määrän ja laadun suhteen voi kukin harrastaja kuulua joko hifistelijöihin tai vaatimattomiimpiin triathleetteihin. Varusteiden osalta on kuitenkin joitakin sääntöjä liittyen varusteiden määrään (pakolliset varusteet tai kielletyt varusteet) ja rakenteisiin.

Uinnin osalta tavallisimmat triathlonistin varusteet ovat märkäpuku, uimalasit sekä uimalakki. Pakollisia varusteita edellä mainituista on uimalakki (jotta uimari erottuisi vedestä paremmin) sekä mahdollisesti veden ollessa alle +14 asteista, myös märkäpuku voi olla pakollinen varuste, ainakin joissakin kilpailuissa.

Märkäpuku, uimalakki ja uimalasit ovat triathlonistin tärkeimmät varusteet uintiosuudella. Märkäpuvulle on hyvä olla oma nopeasti kuivuva ja pestävä kuljetuspussi. Pusseja saa usein triathlonkilpailuista varustepussina.

Kun veden lämpötila harvoin ylittää + 23 astetta, on märkäpuvun käyttö kielletty, sillä huonon hengittävyyden vuoksi lämpötila puvun sisällä voi nousta vaarallisen korkeaksi kovatehoisessa ja pitkäkestoisessa suorituksessa.

Märkäpuvun tehtävänä ja ominaisuutena on pitää uimari lämpimänä sekä helpottaa uintia kelluttavalla ominaisuudella. Kelluttavasta ominaisuudesta on hyötyä mahdollisen lihaskrampin tai paniikin iskiessä tai vaikkapa silloin kun uimalaseja joutuu korjamaan päässä niiden hörpättyä vettä.

Märkäpuku on nimenomaan avovesiuintiin (ei sukellukseen) suunniteltu ja pukuja löytyykin eri tasoisia. Nyrkkisääntö on, että mitä kalliimpi puku, sitä paremmin se kelluttaa ja ennen kaikkea sitä joustavampi se on uinnin näkökulmasta kriittisistä kohdista, kuten kainalon kohdalta. Yleisesti ottaen märkäpuvun hinnat lähtevät 150 eurosta ylöspäin, aina noin 800 euroon saakka. Tiedän kuitenkin, että esimerkiksi triathlonin puolimatka on kunnialla uitu läpi Motonetin noin 70 euron puvulla. Märkäpukuja on hinnan lisäksi myöskin pituudeltaan erilaisia. Lyhyet puvut soveltuvat lyhyille matkoille ja erittäin hyville uimareille (joilla märkäpuvun kelluttavuuden hyöty suhteessa puvun kangistaviin ominaisuuksiin on huonompi). Lisäksi lyhyt puku on nopeampi riisua, jolloin siitä voi olla muutaman sekunnin lisähyöty sprinttimatkoilla. Märkäpuvun alla on aina pelkkä triathlonpuku, joka tietenkin kastuu uintiosuuden aikana. Triathlon asu kuivuu kuitenkin pyöräilyosuudella nopeasti ja toisaalta märkä triathlonasu varsinkin kesä kuumalla tuntuu iholla mukavalta.

Uintiharjoittelussa käytettäviä välineitä

Uintiharjoittelu koostuu kilometrien kauhomisen lisäksi myös tekniikkaharjoittelusta. Uinnissa tekniikka onkin kilpailijan tärkein ominaisuus, sillä mitä parempi tekniikka, sitä vähemmän vesi vastustaa liikettä. Tekniikan hiomiseen kannattaakin käyttää jo uintiharjoittelun alussa aikaa. Uintitekniikan kehittämiseen on useita eri välineitä. Välineistä useimmin käytettäviä ovat pullarit, lättärit sekä räpylät. Pullari sijoitetaan jalkojen väliin ja on tarkoitettu esimerkiksi käsivetojen harjoitteluun. Pullari vähentää jalkojen työskentelyä, jolloin käsivetoihin saadaan kohdistettua enemmän rasitusta. Lättärit ovat ns. kämmenten jatkot. Lättäreiden pinta-ala on kämmentä huomattavasti suurempi ja kova materiaali tekee lättäreistä jäykän, jolloin käsiveto on huomattavan raskas. Lättärit ovatkin parhaimmillaan uinnin lajivoiman kehittämiseen.
Räpylät ovat monelle tuttuja sukeltamisesta. Sukellustaito ei varsinaisesti kuulu triathlonistin kehityskohteisiin, mutta räpylöiden käyttö sen sijaan edesauttaa jalkapotkujen voiman kehittämistä sekä mahdollistavat ns. ylivauhtiset harjoitteet.

Lättärit (ylhäällä), pullari (keskellä) ja räpylät kuuluvat uimarin tekniikka harjoitusten perusvarusteisiin.

Avovesikausi alkaa kohta olla suomessa viimeisillään, joten pian märkäpuvun voi heittää talveksi säilöön ja pakkailla uimareppuun uimahousut kloorivesiä varten.

Ei muuta kun molskis ja uimaan :)

T: Lasse