Olkapään kuntoutus, tällä konservatiivisella mallilla, etenee pikku hiljaa. Kättä on pidettävä valtaosa ajasta kantositeessä, mutta myös pientä - kivutonta - liikettä olen päivittäin olkapäälle suonut.
Niinhän se on, että kyllä ihminen joka haluaa liikkua, keksii keinot miten pysyä liikkeessä. Ja toisaalta jos yksi nivel/ raaja on pelistä pois, niin ei se ole tekosyy olla liikkumatta.
Olenkin tällä viikolla ulkoiluttanut jalkoja lähimaastoissa. Sattuu olemaan hyvä tuuri, että vajaan 2 kilometrin päässä on Köykkyrin pieni laskettelurinne, jossa voi käydä tekemässä rinnekävelyä.
 |
| Treenimaasto (Köykkyrin laskettelurinne) |
Rinteessä olenkin vieraillut nyt lähes päivittäin. Aloitin 2 päivää onnettomuuden jälkeen. Tällöin nousin rinteen 5 kertaa. Seuraavana päivänä 10 kertaa. Kevyesti kävellen.
Yksi välipäivä ja sen jälkeen olen kahtena päivänä peräkkäin nousut mäen 10 kertaa ylös. Ja jarrutellen laskeutunut alas.
10 nousun päivinä olen noussut ensin 5 kertaa lyhyellä, polkevalla, askeleella ja sen jälkeen 5 kertaa pitkällä, vetävällä askeleella. Lyhyellä askeleella mäen päälle kertyy yhteensä 250 askelta ja pitkällä askeleella 190.
Aikaa noustessa menee muutama sekunti päälle 2 minuuttia ja lasketuessa noin 1min 50sek. Treenin alkuun ja loppuun kävelyä noin 20 minuuttia, joka menee kotiportailta mäen juurelle.
Mäkitreenin päätteeksi olen tehnyt mäen juurella olevilla esteillä liikkuvuusharjoittelua lantion alueelle. Heti ensimmäisellä kerralla huomasi, että tulee tarpeeseen. Mukava polte lonkan koukistajissa sekä lonkan ulkokiertäjissä.
 |
| Esteet. |
Tänäänkin pohdin sitä, että kenenkä etu on jäädä esimerkiksi olkapään takia kotisohvalle odottelemaan, että aika parantaa. Aika ei paranna. Tekeminen parantaa.
Ei ole työntekijän, eikä työnantajan etu, että sairasloman jälkeen yleiskunto on tippunut huomattavasti. Ja kun muistaa, että liikunta on ajattelun apuväline ja samoin Presidentti Mauno Koiviston sanat "liikunta on fyysisesti hyödyllistä, mutta henkisesti välttämätöntä", niin en näe yhtään syytä jäädä neljän seinän sisälle kököttämään. Kipu kun ei rajoita kävelemistä eikä kävelylenkit provosoi olkapään kipua.
Mäki ja esteet tulevat olemaan lähipäivinäkin osa päivän rutiineja. Pysyy mieli virkeänä ja jalat kunnossa :) Suomalaisella Sisulla selätetään tämäkin vastoinkäyminen.
 |
| Leijona -paita päälle ja menoksi :) |
T: Lasse
Kiitos ihanista Pihkalan ja Koivoston viisauksista! Ja ei kun treenaamaan! :D
VastaaPoistaEipäs kestä, Maarit! Viisaiden miehien suusta kuultuna lausahdukset muuttuvat motivaatioksi :)
VastaaPoistaTsemppiä treeneihin,
T: Lasse
Köykkyrin rinteestä kuntoutuu teräsmiehiä!Oma mieheni kuntoutti pikkuhiljaa itsensä superkuntoon leukemian ja kantasolusiirron jälkeen juurikin tuossa mäessä! Siksi tuo kuva ja tämä teksti "liikuttaa" jollakin tapaa - suuri kunnioitus tuota mäkeä kohtaan ;) . Kuntoutus lähti tosin siitä, että kotoa postilaatikolle tipuaskelilla, sitten kujan ympäri, sitten sauvojen kanssa tipuaskelilla köykkyriin, hetken päästä mäki kerran ylös, muutaman viikon päästä viisi kertaa, alle vuoden päästä puolimaratooni alle 2h, jne. :D suomalaiset on teräsmiehiä ja -naisia! Tsemppiä kovasti kuntoutukseen! /H
VastaaPoistaMoi,
PoistaIhan mahtava SisuTarina suomalaisesta periksiantamattomuudesta! Kiitos kun jaoit tämän. Ilahduttaa ja sisuunnuttaa varmasti useita blogin lukijoita allekirjoittaneen lisäksi.
Joskus täytyy pohjakosketuksen kautta luoda fysiikka ja samalla ennen kaikkea henkiset voimavarat kuntoon. Kaikkea ei elämässä voi ennalta arvata sekä ohjata, joten jokaiseen vastoinkäymiseen kannattaa suhtautua sopivalla vakavuudella kasvun kannalta, sillä jokaisen vastoinkäymisen voittaminen väistämättä parantaa mahdollisuuksia selättää tulevatkin kompastuskivet.
Suomalaisesta Sisusta on tekeillä iso tutkimus maailmalla juuri nyt. Positiivinen psykologia etsii sisun tunnusmerkkejä ja sen syvintä olemusta. Ehkäpä tutkimuksen ja kokemuksen perusteella voimme sitä tulevaisuudessa hyödyntää entistä enemmän.
Tsemppiä alkaneeseen syksyyn ja treeneihin!
Huomenna jälleen köykkyrin nousuun. Satoipa tai ei :)
T: Lasse
Tahko Pihkala??
VastaaPoistaWikipediasta:
VastaaPoistaLauri ”Tahko” Pihkala (vuoteen 1906 Gummerus, 5. tammikuuta 1888 Pihtipudas – 20. toukokuuta 1981 Helsinki)[1] oli suomalainen yleisurheilija, urheilun "monitoimimies" ja suomalaisen pesäpallon keksijä. Pihkalalle myönnettiin liikuntatieteen kunniatohtorin arvonimi vuonna 1969[2].
Heippa, hieno blogi sinulla :) Asuin Kokkolassa hetken aikaa pari vuotta sitten ja tuo laskettelurinne tuli tutuksi. Se oli varsin hyvä treenimäki :)
VastaaPoistaMoi Kirsti!
VastaaPoistaKiitosta vaan, että innostuit blogista :)
Kokkolassa on tosiaan Köykärin rinne, joka on aika lailla samannäköinen ja kokoinenkin kuin Kempeleessä oleva Köykkyrin rinne ja minulla itselläkin menee välillä rinteet sekaisin, kun olen vieraillut Kokkolan köykärin rinteessä aika-ajoin sukuloidessani siellä.
Kokkolassa taitanee vielä olla ampumahiihto -"stadion" rinteen vieressä, vai lieneeköhän jo jäänyt ruohikon alle?
Tsemppiä syksyn treeneihin!
T: Lasse
Hupsista, näinhän se onkin :) Minä vaikutan nykyään Mikkelissä, ja täällä vastaava paikka on Tornimäki. Täytyykin käydä katsastamassa marraskuussa miltä köykärin rinne näyttää, ja missä kunnossa tämä ampumahiihto-stadion on.
VastaaPoistaTsemppiä treeneihin myös sinne, ja pikaista kuntoutumista käden osalta!
T:Kipa