Flunssa; ota siitä kaikki irti!

Flunssa on ihmisen yleisin sairaus (*). Kerran vuodessa se yleensä tulee, vaikka kuinka koitat varautua käsidesein sekä vitamiinisuojilla. Itsellänikin flunssa on vaivannut edelliset pari viikkoa ja siksi myös treenimäärät ovat olleet alhaisemmat. Kovien harjoitusten lukumäärä on tasan nolla viimeisen kahden viikon aikana.

Itse olen hyvin tarkka siitä, että flunssaisena en tee treenejä, jotka edes teoriassa voisivat viivästyttää tai pahentaa oireita. Yksi kova treeni ja seurauksena 2 - 3 lisäpäivää flunssa kourissa. Ei kiitos!
Flunssa ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinulla olisi syytä vajota sohvanpohjalle. Tietenkin, omaa kehoa pitää kuunnella ja etenkin kuumeisena pitää keholle suoda totaalilepo. Flunssa, johon ei liity yleistulehdusta (kuumeilua), mahdollistaa kuitenkin monia suorituskyvyllekin hyödyllisiä aktiviteettejä.
Flunssa kestää keskimäärin 10 vuorokautta eli reilun kevennetyn harjoitusviikon verran. Monelle intohimoiselle urheilijalle flunssa tuntuu olevan psyykkisesti raskasta aikaa. Ei millään malttaisi pysyä pois treeneistä, koska sehän katkaisee hyvin alkaneen harjoituskauden. Siinä menee nousujohteisuus perseelleen ja sekös se laittaa harmittamaan. Näin yleensä. Ensimmäisiä harjoituksia tehdessä flunssan jälkeen tuntuu, että happi ei kulje ja varsinkin kovemmat harjoitukset ovat tukkoisia. Tämä on ihan normaalia, sillä keho säätelee verenkiertoa ja hapenkuljetuselimistöä suojatilaan, jotta vähintäänkin väsymyksen tunne pitäisi ihmisen poissa kovista treeneistä ja näin antaisi toipumiselle ihanteelliset olosuhteet.

Lääkkeellä vai ilman?

Fakta on kuitenkin se, että hapenotto ei kymmenessä päivässä tipu 1 ml/kg/min enempää. Niin pieni muutos, ettei se hidasta kehittymistäsi millään tavalla, ellei kyse ole sadasosista, kuten huippu-urheilijoilla usein on. Siis maailman huipuilla.
Juurikin hapenoton heikkenemistä kestävyysurheilija on tottunut pelkäämään kuin piru ruttoa. Meillä on onneksi suojarakenteita, jotka palauttavat meidät muutamalla harjoituskerralla takaisin perustilaan. Sateliitttisolut sekä muut kehossamme olevat, osittain tuntemattomat mekanismit palauttavat meidät nopeasti takaisin lähtötilanteeseen.
Hapenottoa suurempi ongelma on kuitenkin se, että hermostomme, insuliiniresistenssi sekä liikkuvuusominaisuudet heikentyvät dramaattisemmin. Esimerkiksi seuraavanlaisesti:

• yhden vuodelepopäivän jälkeen insuliiniresistenssi, eli elimistön kyky hyödyntää veressä olevaa sokeria, heikkenee reilut 20 %. Tämä tarkoittaa sitä, että rasva-aineenvaihdunta heikkenee ja lihassolut jäävät työttömäksi kun soluihin ei siirry energiaa poltettavaksi. Käytännössä urheilijan ruokahalun aiheuttama ylimääräinen energia varastoituu tehokkaammin rasvaksi vyötärölle.
• Liikkuvuus perustuu pitkälti siihen, miten kehomme kudosrakenteet liukuvat toistensa suhteen. Tällöin puhutaan kudosten viskositeetista. Käy nimittäin niin, että jo muutaman paikallaanolo tunnin jälkeen viskositeetti muuttuu (kitkaa muodostuu enemmän) ja kudosten venyttäminen vaatii enemmän lihastyötä. Tätä voisi verrata siihen, että kun auton moottoriin laitetaan "jäykempää" öljyä, niin kone käy kankeammin. 
• Sekä ääreis -että keskushermosto on hyvin riippuvainen kudosten aktiivisuudesta. Olemme kaikki nähneet televisiossa kuvia, kuin astronautit kuulennoltaan palaavat maan pinnalle. Poistuttuaan raketista heidät kärrätään ulos pyörätuoleilla, koska painovoimaton tila surkastuttaa tukilihakset ja asentoa tukevan järjestelmän. Sohvanpohjalla makaaminen tai istuminen tuolissa vastaa painovoimatonta tilaa. Yksi syy siis pysyä edes kevyessä liikkeessä, pystyasennossa.
• Harjoittelun seurauksena kudoksiin, kuten nivelalueille syntyy harjoituksen aiheuttamaa stressiä. Flunssajakso on omiaan vähentämään kudosstressiä. Paras tapa vähentää kudosten stressiä on kevyt liike (eikä asettaa kehoa totaalilepoon). Päivittäisillä kevyillä harjoitteilla tulisi aktivoida nivelalueita. Parhaita harjoitteita ovat kevyet, lihas -ja nivelhallintaa kehittävät harjoitteet, kuten tasapainoilu.

Lääkettä kiduksiin ja lenkille?

Kuten aiemmin mainittua, flunssa kestää keskimäärin 10 vuorokautta, huolimatta siitä, pyritkö lieventämään oireita lääkkeellä vai et. Moni turvautuu lääkkeisiin, jotta koetut oireet vähenevät ja se mahdollistaa harjoittelun. Tässä tehdään iso karhun palvelus omalle keholle monessakin mielessä.
Syytä jättää "turha" lääkitys ottamatta on useita. Muutama esimerkki:

• lääkkeet kuormittavat ruoansulatusjärjestelmää
• lääkkeet poistavat kivun ja tällöin voit huoletta ylikuormittaa kudoksia
• lääkkeet heikentävät harjoitusvastetta
• lääkkeet lisäävät elimistön stressitilaa eli kokonaiskuormitusta.

Korostan edelleen sitä, että on tilanteita, joissa medikaalinen lääke on täsmähoito. Flunssan osalta lääkitys on tarpeen vain erittäin voimakkaisssa oireissa. Antibiootit ovat myös yleinen murheenkryyni. Antibiotit eivät nopeuta flunssasta toipumista, mutta voivat aiheuttaa ruoansulatusjärjestelmäämme kuukausien, jopa vuoden ajan vastustuskyvyn heikkenemistä.

Ydinasiat flunssassa ovat:

• hyödynnä flunssajakso esimerkiksi huoltaen kehoa. Kovassa flunssassa ei ole syytä mennä hierojalle, mutta panosta päivittäin nilvelten liikelaajuuksien ylläpitoon esimerkiksi venytellen tai keppijumpan avulla
• Pidä huolta hermostosta. Aktivoi tasapaino -ja kehonhallintaharjoitteilla hermostoa, jolloin flunssajakson aiheuttama negatiivinen liike -ja asentotuntojärjestelmään kohdistuvat vaikutus olisi mahdollisimman pieni.
• Pysy liikkeessä!
• Mikäli liikuntasuoritus vähänkään pahentaa oireita, tiedät että kuormitus on ollut liian voimakas.

Terveiden treenien puolesta,

Lasse




(*) yths.fi/terveystieto_ja_tutkimus/terveystietopankki/46/flunssa_hengitystietulehdus_nuhakuume