Hidastu rauhassa.

Hidastavasta elämäntyylistä hidastuneeseen askeltyyliin.

Kari Kuuva taisi laulaa viime vuosituhannella seuraavasti: "rupsahda rauhassa rakkaani mun!". No, eipä siitä kovin kestävää elämänohjetta ainakaan meikäläinen ole huoneentauluksi asti syövyttänyt.
Viime aikoina on sen sijaan paljon mietityttänyt kestävyysharjoittelun perinteet. Lähinnä se, mitä niissä on painotettu ja mitkä asiat ovat jääneet sanomatta. Kari Kuuvan laulusta kitetytys kestävyysharjoitteluun sovellettuna pörräilee mielessäni: "hidastu rauhassa rakkaani mun!". Hitaus ja kankeus ovat lähes poikkeuksetta havaittavissa, etenkin kuntoilijoiden harjoittelussa.

Tänä vuonna Dennis Kimetto juoksi maratonin uuden maailmanennätyksen. Uusi maailmanennätys kirjattiin aikaan: 2:02:57. Se on kova aika. Itse-asiassa se on nopea aika! Kun peräjälkeen juokset 422 kertaa 100 metriä noin 17 sekuntiin, (joka satasen) täytyy olla nopea. Askeltiheys huippujuoksijoilla on yli 90 askelparia minuutissa, kun se noin 2 tunnin puolimaratoonarilla on reilusti alle 80 askelparia.

Jos siis aikoo olla nopeampi juoksija, eikö kannattaisi pyrkiä aluksi vaikka askeltiheyttä kehittämällä luomaan edellytyksiä nopeudelle? No kannattaa tietenkin! Ongelma on vaan siinä, että kun kuntoilijaa kehottaa ottamaan enemmän askelia minuutin aikana, niin vastaus kuuluu; "ei mun jalat per...e liiku nopeammin! Hitaus on siis jo laskenut lankeemuksen ylle.

Lähde: https://www.google.fi/search?

Tilanne ei ole kuitenkaan toivoton. Vaikka niitäkin esimerkkejä on nähty. Muistan nimittäin erään, hänen omasta mielestään, kovan kestävyysjuoksijan kotiseuduilta, joka juoksi joka päivä noin 40 km lenkin (niin hän aikakin väitti). Poikkeuksellisen kaverista teki se, että kun ajoimme pyörällä tai mopolla häntä vastaan, niin hänen täytyi pysähtyä, jotta kykeni vastaamaan kädenheilautuksella iloiseen tervehdykseemme. Hitaat lihassolut ja yksipuoliset motoriset liikemallit olivat ottaneet kaverista niin pahan yliotteen, ettei hän kyennyt enää saamaan itsestään mitään irti. Saati sitten käskyttämään kehoaan niinkin toiminnallisessa liikesuorituksessa kuin kädennosto juostessa. Kädennoston jälkeen hänen täytyi etsiä juoksurytmi taas uudelleen. Mielestäni hänen vierellään tepastelevat kaksi ajokoiraa olivat huomattavan paljon kyvykkäämpiä motorisesti, kuin isäntä itse. Tavatessamme kaverin kaupoilla, hän manasi meitä poijan koltiaisia siitä, että rikoimme taas hänen hyviin käyntiin lähteneen juoksurytminsä. Meistä ei tullut koskaan parhaita kavereita. Sen sijaan annoin hänelle tuolloin nuorena keltanokkana vinkkejä, että menee tekemään vetoja metsurinsaappaat jalassa suopellolle. Eipähän käy kipiää, kun kaatuu pehmeälle. Ja varmasti kaatui.

Sitten pala käytäntöä:

Ensimmäinen askel kohti nopeampaa askelkontaktia sekä tiheämpää askellusta on harjoittaa hermotusta joka viikko. Mieluummin kaksi, kuin yksi kertaa viikossa. Tai jopa kolme. Esimerkiksi näin:

• Tasavauhtisen pk- lenkin päätteeksi tee muutama kappale 5 - 10 sekunnin täysivauhtisia vetoja noin 90 sekunnin palautuksella. Mahdollisimman rennosti ja nopeasti. 
• Toinen hyvä harjoitus on loivaan alamäkeen tehdyt vedot. Esimerkiksi juosten niin loiva alamäki, että lantio pysyy ylhäällä ja askel rullaa yli 90 askelparia minuutissa /vauhdilla. Edelleen vedon kesto noin 5 - 10 sekuntia. 90 sekunnin palautuksella 4 - 5 sarjaa alkuunsa. 
• Lihaskuntoharjoitteissa tee nopeusvoima ja räjähtävän voiman harjoitteita. Päkiähyppelyt, työntö saksauksella tai askelkyykky asennossa vaihtaen jalkojen paikkaa eteen - taakkse suunnassa mahdollisimman nopeasti, kiusaavat mukavasti nopeita lihassoluja sekä hermotusta. Toistoja räjähtävästi 4 - 8 kpl 2 - 3 minuutin palautuksella. Alkuun 3 - 5 sarjaa.

Voit edelleen pitää PK:ta viikkoharjoittelun kokonaismäärästä 80 - 90 %, mutta älä missään nimessä unohda nopeusominaisuuksia. Muuten sinulle käy kuin ylläolevan kylähullun nopeille lihassoluille. Ne surkastuvat ja muuttuvat toiminnaltaan erittäin hitaiksi sohvasoluiksi. Jopa tervehtiminen voi olla työn ja tuskan takana. Toisaalta, jos motiivina on jäädä ihmisten muistoihin historian hitaimpana kestävyysurheilijana, niin mikäs siinä. Todennäköisesti kaikkien mieleen on jäänyt myös maailman  surkeimmaksi tituleerattu mäkihyppääjä Eddie "The eagle" Edwards.

Terveisin,

Lasse