Valmistautuminen, seikkailu ja ylikuormitus

Tätä treeniviikkoa kuvasti hyvin termit, valmistautuminen, seikkailu ja ylikuormitus. Alkuviikko menikin kevyen harjoittelun merkeissä, sillä perjantaina ja lauantaina osallistuimme Lost in Kajaani –seikkailu-urheilu tapahtumaan. Kahdesta vaihtoehdosta valitsimme kolmihenkisen ja siten pidempään reitistöön perustuvan sarjan. Kisaraportti tapahtumasta löytyy blogista viikon treenipäivitysten jälkeen.

Viikon treenit:

Ma: Juoksu 1h 05 minuuttia maastossa uusia maastojuoksukenkiä sisäänajellen. Kura lensi, mutta kengät toimi hyvin.

Tiistai: LEPO

Keskiviikko: Uinti 1,5 km: 30 minuuttia

Torstai: LEPO (varusteiden pakkailua ja testailua)

Perjantai: Lost in Kajaani seikkailu-urheilukisa. Perjantain kisa koostui seuraavista osuuksista:

1. Suunnistus (juosten)
2. Pyöräilysuunnistusta
3. Nousu hyppyrimäen tornin huipulle
4. Avovesiuinti
5. Pyöräilysuunnistusta
6. Suunnistusta juosten
7. Hiihtoa hiihtoputkessa metsäsuksilla
8. Suunnistusta juosten hiekkarinteessä

Pyöräilysuunnistusta tuli lähes kaikkien lajien välissä, joten sitä ajallisesti oli paljon.

Perjantain osuuden kesto n. 8 tuntia 21 minuuttia

Lauantai: Lost in Kajaani jatkuu

1. Pyöräilysuunnistus Vuokatin vaaran maastossa ja sen jälkeen kohti Kajaania
2. Jousipyssy ampumajuoksua (juoksu 2 km, ammunta (+ sakkokierrokset), juoksu 2 km)
3. Suohiihto metsäsuksilla
4. Melontaa
5. Juoksua

Pyöräilysuunnistusta tuli lauantaina kaikkien lajien välissä, joten sitä ajallisesti oli paljon.

Lauantain osuuden kesto 10 tuntia 47 minuuttia

Sunnuntai: LEPO

 

Viikon kokonaissaldo:

Kokonaismäärä: 20 tuntia 41 minuuttia

Tehot: Peruskestävyys 80 %, vauhtikestävyys 20 %

Energiankulutus: 15 000 kilokaloria

Seikkailutreenit saivat aikaan toivotun ylikuormituksen ja toivon mukaan nostaa taas sekä henkisiä että fyysisiä ominaisuuksia pykälän verran eteenpäin kohti Lanzaroten vaatimuksia. Sunnuntain tuntemuksia kuvasti univelka sekä lihaksiston tukkoisuus, joten tiedetään että kahden päivän rypistyi on vaatinut veronsa.

Ensi viikolla sitten harjoitellaan kevyemmin ja palautellaan tiukan seikkailu-urheilutapahtuman jälkeen. Kokonaiskuormituksen palaute antoi ohjeeksi jatkaa treenejä taas parin päivän huilin jälkeen. Kevyttä liikuntaa kuitenkin luvassa jo huomenissa.

Treeniterveisin,

Lasse

Kuinka paljon triathlonisti voi istua?

No, olipa taas otsikko! Aletaanko nyt kestävyysurheilun gladiaattorien löhöilyäkin vahtimaan?

Viime aikoina on paljon puhuttu passiivisuuden haittavaikutuksista. Passiivisuuteen on yhdistetty runsas istuminen. Juuri istumiseen käytetty aika on viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan lisääntynyt tietokoneiden, tv:n ja pelikonsoleiden yleistymisen myötä. Istumisesta on saatu viime aikoina tutkimustietoa, jota voidaan hyödyntää kansalaisten terveystottumusten parantamiseksi. Tutkimustulokset ovat jäätäviä!

Pelottava totuus istumisesta!

• Istumme keskimäärin 70% hereilläoloajasta
• Yli 3 tuntia TV:tä päivässä katselevilla on 64% korkeampi riski kuolla sydäntauteihin
• Bussikuskit kuolevatkin 2x todennäköisemmin ennenaikaisesti sydän- ja verisuonitauteihin verrattuna konduktööreihin
• 3 tuntia päivässä TV:tä katsovista liikuntaa harrastavat ovat yhtä lihavia kuin liikuntaa harrastamattomat
• Jokainen extra tunti TV:n katselua päivässä = 11% korkeampi ennenaikaisen kuoleman riski
• Päivittäisen askelmäärän vähentäminen 10 500:sta 1350:een kahden viikon ajaksi:
• Glukoosinotto lihaksiin väheni 17%
• VO₂max ja jalkojen rasvaton massa laskivat. (Krogh-Madsen et al. 2010.)
• Yhden päivän istumisen akuutti vaikutus insuliinin toimintaan:
• Koko kehon insuliiniteho oli 39% alhaisempi (P<.001) vain yhden istumispäivän jälkeen verrattuna vähän istumista sisältävään päivään (Stephens et al. 2010.)
• Viiden päivän vuodelepo:
• Merkitsevä insuliiniresistenssin, valtimoseinämän toimintahäiriöiden, systolisen verenpaineen ja kolesteroli- ja triglyseriditasojen lisääntyminen (Hamburg et al. 2007.) 

Istuminen käy terveyden päälle myös triathlonisteilla. Varsinkin istumätyötä tekevillä kuntoilijoilla.

Onko pyöräilykin vaarallista?

Triathlonistin laji velvoittaa istumista. Kyse on kuitenkin aktiivisesta istumisesta, joten verenkierto –ja aineenvaihdunta pysyy yllä pyöräillessäkin jalkojen ja keskivartalon lihasten työskennellessä. Voiko kuitenkin aktiivisellakin istumisella olla haittavaikutuksia?

Voi!

Verenkierto –ja aineenvaihdunta on yksi terveysparametri. Istumisen vaikutuksista esimerkiksi tuki –ja liikuntaelimistön rakenteisiin on jonkin verran tutkimustietoa. Tutkimustieto on tosin ristiriitaista. Seuraavassa kuitenkin pari huomionarvoista faktaa tiskiin:

• Kun (ala)selkä on pyöristyneenä, ovat selän syvät tukilihakset (m.multifidukset) venyneessä asennossa, jolloin niiden voimantuotto ja kyky hallita rangan liikettä on heikentynyt. Jo 20 minuutin yhtäjaksoinen istuminen selkä pyöreänä johtaa kyseisten tukilihasten heikentyneeseen toimintaan jopa 7 seuraavan tunnin ajaksi. 
• Lihaksen pyrkivät totuttuun lihaspituuteen. Näin ollen runsas istuminen johtaa mm. reiden etuosan sekä lonkan koukistajien kireyteen. Näillä lihaksilla on yhteys myös selkärangan asentoon.

Alaselän pyöristyminen, lantion seudun lihasten kiristyminen sekä kaularangan yliojennus (taaksetaivutus) aiheuttavat triathlonistin lihashuollolle haasteita.

Arvoisa triathleetti sekä jokainen terveydestään kiinnostunut nousukuntolainen. Noudata passiivisen istumisen suhteen seuraavia ohjeita:

• Nouse tuolista vähintään 20 minuutin välein. Ota hyötyliikunta askelia.
• Ajaessasi autolla (tai istuessasi sen kyydissä), viranomaisten suositus on pysähtyä jaloittelemaan noin 100 kilometrin välein. Käytännössä tunnin – puolentoista välein.

Tämän tekstin kirjoittamiseen menikin 20 minuuttia, joten nyt on aika nousta ylös jaloittelemaan.

Triathlonistin ja terveyden asialla,

Lasse

Treenisuunnitelman päivityksiä ja viikkoyhteenvetoja

Viikko 35 yhteenveto

Viikolla 35 oli tarkoitus harjoitella edellisen viikon tavoin keski-raskaalla volyymilla, eli noin 13 tuntia. Jo alkuviikosta pienimuotoinen flunssa teki tuloaan ja kaiken lisäksi edessä oli neljän päivän työreissu Tampereelle. Koska koulutustyö on puhetyötä, niin pieni pelkohan se on puserossa, josko flunssa vie äänen mennessään. Niinpä päätin keventää viikko-ohjelmaa, jotta ääneni kestää koulutusreissun ja toisaalta varon pahentamasta flunssaa ja siten vesittämästä hyvin alkaneen treenisyksyn.

Oikeastaan kevyen viikon vetäminen tähän saumaan on järkevä veto tulevia viikkoja ajatellen, sillä kolmen viikon päästä on tulossa Kajaanin seikkailu-urheilukisa, jossa 10 tunnin sarjaan osallistuminen tarkoittaa automaattisesti kyseiselle viikolle paljon treenitunteja. Niinpä voin ensi viikolla olla vielä varovainen flunssan kanssa ja seuraavalla viikolla harjoitella hyvin ennen seuraavan viikon kovaa harjoitusviikkoa ja seikkailu-urheilukisaa.

Viikon 35 treeniyhteenvetoa:

Harjoitusmäärä: 6 tuntia 21 minuuttia

Harjoituskerrat: 5

Muita viikon askelmerkkejä:

-       Juoksu tuntui todella pitkästä aikaa rennolta sekä 1 ½ tunnin PK –lenkillä, että myös hieman vauhdikkaammalla 30 minuutin vauhtikestävyyslenkillä.

 --------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Viikon 36 treeniyhteenveto

Harjoitustunnit: 12 h 40 min

Harjoituskerrat: 6

Tehojakauma:

Kevyt: 78 %

Keski-raskas: 20 %

Raskas: 2 %

Harjoitukset:

Maanantai: LEPO

Tiistai: Uinti 45 min, 2 km, josta 4 X 50 metriä vedot yhdellä kädellä

Keskiviikko:

Aamupäivä: Lihaskunto 1h 15 min,

Iltapäivä: maastopyöräily 1h 10 min

Torstai: Suunnistus (iltarastit) 1h 5 min, keskisyke 147 (=78% / max). Luonteelta reipas, ei kova. Matka: 8.3 km

Perjantai: LEPO

Lauantai: Suunnistus omana treeninä 1h 55 min. Keskisyke 125. Matka: 13 km.

Sunnuntai: Pyöräily 3h 50 min (PK). 100 km

Kommentit:

Sporttisin terveisin,

Lasse

Triathlonko terveysliikuntaa?

Se, että intohimoisesti rakastaa omaa lajiaan, ei tee oikeutetuksi aliarvioida muita urheilulajeja saati kehua omaa lajiaan poskettomasti muita paremmaksi. Kaiken kaikkiaan liikunta on hyväksi, mutta kyllä tietyntyyppinen liikunta voi olla myös haitaksi, ainakin tuki-ja liikuntaelimistön terveydelle pitkällä aikavälillä. Kun mahdolliset uhkatekijät otetaan huomioon, niin säästytään rasitusvammoilta ja voimme nauttia lajistamme pidempään.

Triathlon on monipuolinen laji. Vai onko sittenkään? Kyllä se ainakin vaikuttaa siltä. Koostuuhan se kolmesta eri lajista. On triathlonissa kuitenkin myös tekijöitä, jotka tekevät siitä yksipuolista ja siten pitkällä aikavälillä terveydelle haitallista, mikäli näitä terveyden uhkatekijöitä ei oteta huomioon.

Lyhyt ja kevyt lajianalyysi triathlonista:

Kehittää: kestävyyskuntoa, lihaskestävyyttä, henkisiä ”pystyvyyden tunteen” ominaisuuksia

Vaatii: kestävyyttä, lihaskestävyyttä, voimaa, liikkuvuutta (uinti), psyykettä

Muut erityispiirteet: pyöräily, uinti sekä jossakin määrin myös juoksu ovat lajeja, jotka eivät kehitä riittävästi asentoa tukevia lihaksia (painovoimaa vastustavia lihaksia), mutta etenkin juoksu vaatii tukilihaksilta voimaa ja hallintaa. Tukilihasten tärkeä rooli triathlonissa on mahdollistaa nivelten kova kuormitus. Esimerkiksi pyöräilyssä, kun ajetaan pinnalliset lihakset väsyksiin ja siirrytään juoksu-osuudelle, niin lonkkaa, polvea ja nilkkaa tukevat lihakset ovat erittäin kovilla. Tukilihasten vajaatoiminta johtaa pitkällä aikavälillä pinnallisten lihasten ylikuormittumiseen sekä niveltä tukevien rakenteiden ongelmiin. Tukilihasten surkastuminen ei ole haasteista suurin, vaan nimenomaan se, että asentoa tukevien lihasten motorinen kontrolli hermottaa, hallita ja ohjata liikettä heikkenee.

Järkevä, suunnitelmallinen tapa tehdä oheisharjoitteet vievät sekä lajinomaista suorituskykyä, että terveys -ja toimintakykyä eteenpäin.

Summa summarum:

Se, mitä laji ei kehitä, tulisikin kehittää oheisharjoittelulla!

Oheisharjoittelu on nimensä mukaan oheisharjoittelua ja sen rooli on pidettävä selvänä. Liian usein kuitenkin käy niin, että pelkkä lajiharjoittelu johtaa pitkällä aikavälillä harjoittelun yksipuolistumiseen ja sen seurauksena vammautumisriskin kasvamiseen ja motivaation lopahtamiseen.

Omista oheisharjoitteista kerron tulevissa postauksissa enemmän.

Treeniterveisin,

Lasse

Nousukunto blogin vieraana triathlon legenda Pauli Kiuru

Nousukunto blogin Tähtivieraana triathlon legenda Pauli Kiuru

Nousukunto blogissa avattiin tänään Tähtivierailija palsta, jossa haastatellaan sekä arjessa -että urheilussa syttyneitä tähtiä. Ensimmäisenä vieraana on Lassen suuri idoli ja triathlonin legenda Pauli Kiuru. Kiireisestä aikataulustaan huolimatta edustava kansanedustajamme Pauli Kiuru halusi kertoa näkemyksistään kaikille triathlonista kiinnostuneille Nousukunto- blogin lukijoille.

 Näin Pauli vastasi:

1.             Mikä sai sinut innostumaan triathlonista?

Vuonna 1982 näin Ylen lähettämän dokumentin Havaijin kisasta. Julie Moss ryömi maaliin.

Olin myyty. Harjoittelun aloitin 1984 kuultuani Joroisten kisasta.

2.             Mitä vaikeuksia kohtasit urasi alkuvaiheessa harjoitteluun liittyen?

Opiskelun ja harjoittelun yhteensovittaminen ei ollut aivan yksinkertaista. Vuodesta 1988 alkaen tilanne muuttui, kun valmistuin yliopistolta ja pääsin talviksi lämpimään harjoittelemaan.

3.             Mitkä ovat mielestäsi triathlonistin viisi tärkeintä harjoitusta?

Uinti, pyöräily, juoksu, yhdistelmäharjoitukset ja kuntopiiri / voima.

4.             Kuinka paljon liikut tällä hetkellä viikossa?

Keskimäärin viitenä päivänä viikossa. Uintia kahtena päivänä yhteensä 5 000 – 7000 m ja 2 – 3 kertaa juoksua sekä yksi voimaharjoitus. Päälle hyötyliikuntaa.

5.  Jos lähtisit kanssani Lanzaroten Ironman –kisaan 18.5.2013, niin millaiseen loppuaikaan luulisit pääsevän?

Alle 15 h. Tai en pääsisi ollenkaan maaliin. Pyöräilyä tuli tänä kesänä 50 km.

6.             Meriittisi

Perhe, koulutus (FM, MBA), kansanedustaja, valtuutettu, avovesiuinnin Suomen mestari miehet 50-v / 2012, Ironman voitot (7 kpl) ja kolme mitalisijaa Havaijilla.

Meriittejä löytyy lisää sivuilta: http://www.paulikiuru.fi/henkilo-ja-yhteystiedot/urheilu-ura/

7.             Mistä sinut löytää?

www.paulikiuru.fi

www.facebook.com/pauli.kiuru

Urheilu-ura - Pauli Kiuru

www.paulikiuru.fi

 

Lasse kiittää Paulia asiantuntevista vastauksista ja toivottaa menestystä tulevalle eduskunta –ja treenikaudelle!

Triathlon terveisin,

Lasse

100 kilometrin sauvakävely

Tervareitti sauvakävellen

2.6.2012 starttasi pieni porukka Oulun Sankivaarasta kohti Rokuaa 100 kilometrin sauvakävelylle. Reitti käveltiin ensimmäistä kertaa yhtäjaksoisena edellisenä vuonna 8 henkilön toimesta. Tänä vuonna lähtöviivalle asettautui 6 henkilöä testaamaan omaa fyysistä sekä henkistä jaksamista.

Sauvakävelyn ideana on kävellä koko 100 km yhtäjaksoisena ruokatauot välillä pitäen. Unitaukoja matkan varrella ei kuitenkaan pidetä. Viimevuodesta oppineena saimme tälle vuodelle huoltoauton käyttöön. Huoltoauto oli 33, 49, 72 ja 88 kilometrin kohdilla huolehtimassa evästyksistä. Päivärepussa jokainen kuljetti omat eväänsä huoltoauton välietapeille.

Valmistautuminen suoritukseen

Matka on erittäin pitkä ja vaativa, joten energian riittävyys on yksi urakan haasteista. Lisäksi lähes 23 tunnin kävely on erittäin kuluttavaa, joten valmistautumisessa riittävä lepo sekä henkisten voimavarojen kerääminen on osa valmistautumista. Omalla kohdallani energian riittävyyden kanssa ei tullut ongelmia, vaikkakin ns. valmistautumistankkausta en juurikaan tehnyt. Suoritusta edeltävinä kahtena päivänä söin välipalat hieman normaalia suurempina. Lisäenergiaa tuli noin 300 – 500 kcal normaaliin päivään verrattuna. Lähtö tapahtui lauantaina klo 16.00, joten aamupäivä meni normaalien ruokailurutiinien mukaan. Nestevarastot huolehdin normaalien juomarutiinien mukaan kuntoon. 

Start your engines..

Lähtöviivalle asettautui 6 henkilöä. Edellisen vuoden ryhmästä mukana oli 4 henkilöä sekä 2 uutta innokasta reitin valloittajaa. Startti tapahtui kannustusjoukkojen sekä vesisateen saattelemana. Ensimmäiset 8 tuntia satoikin enemmän tai vähemmän vettä voimakkaan itätuulen saattelemana. Luonnetta koeteltiin siis jo alkutaipaleella.

Ensimmäinen 33 kilometriä meni reippaassa puheen sorinassa vesitihkusta huolimatta. Alkumatkasta juttu aina luistaa. Vitsit on parempi säästää viimeisiä kilometrejä varten. Ensimmäinen lämmin ateria oli Muhoksella, 33 km kohdalla. Kello oli tuolloin 23.45. Odottelimme edellisen vuoden tapaan laavua sekä nuotion loistetta, mutta pettymykseksemme laavu oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Lämmin ruoka kuitenkin lämmitti kovasti mieltä.

Ensimmäinen kolmannes oli takana ja matka jatkui kohti yötaivalta. Tauot pyrimme pitämään mahdollisimman lyhyenä, sillä liian pitkät tauot kangistavat jalat ja liikkeelle lähteminen on haastavampaa. Lämpimien aterioiden osalta (joita oli 33 km ja 72 km kohdalla) tauot olivat noin 45 minuuttia ja näiden välissä olevat tauot 5 – 15 minuuttia. Muhoksen tauolla huoltoautolta löytyi kebabia, riisiä, suolakurkkuja, voileipiä, hedelmiä, jogurtteja sekä kahvia. Hyvältä maistuva ruoka, joka antaa kuitenkin energiaa, on äärimmäisen tärkeää varsinkin alkuvaiheessa.

Ensimmäisellä lämpimällä aterialla vaihdoimme vaelluskengät lenkkareihin, sillä edessä oli polkuja sekä tienpohjia. Vesisade loppui ja ilma alkoi yötä vasten hieman kirkastumaan, joten lenkkarit olivat turvallinen valinta.

Etappi 33 – 72 km

Muhoksen aterioinnin jälkeen matka jatkui polkuja ja tienpohjia pitkin. Muutaman kilometrin vaelluksen jälkeen 2 osallistujaa jätti urakan kesken, sillä etureisiongelmat vaivasivat sen verran pahasti, että todennäköisyys päästä maaliin saakka oli olematon. Tässä vaiheessa ei ole järkevää jatkaa, mikäli itse kokee matkan jatkamisen epätodennäköisesti. Matka jatkui kohti Utajärveä 4 henkilön voimin. Matkaa seuraavalle huoltotauolle, joka oli noin 49 kilometrin kohdalla, oli vielä noin 7 kilometriä. Tässä vaiheessa alkoi edellisenä vuotena vaikeimmat hetket, sillä yön aikana elimistö on normaalisti unitilassa ja aineenvaihdunta ei ole valmistautunut ruoan sulatukseen. Haasteena olisi siis tulevalla pätkällä väsymyksen vastustaminen sekä ruoan imeytyminen.

Saapuessamme 49 kilometrin huoltotauolle klo 02.15 yhdellä jäsenistämme energiat eivät enää suostuneet pysymään sisällä, vaan kaikki mikä meni suusta alas, tuli myös ulos. Matka oli vasta puolessa ja energian imeytymättömyys tässä vaiheessa johtaa automaattisesti suorituksen keskeytymiseen. ”Raatoauto” siis kutsui. Matka jatkui Pällin voimalaitoksen jälkeen kolmen henkilön voimin kohti Utajärveä. Aamuaurinko alkoi nousemaan lähes 6 kilometrin mittaisilla pitkospuilla soiden reunoja tallustaessamme. Keli oli upea ja miehistö hyvissä voimissaan.

Ennen Utajärveä poikkesimme aavistuksen reitiltä ja sen seurauksen päädyimme kävelyreitin sijasta hiihtoreitin varteen. Huomasimme joen vartta kävellessämme olevamme väärällä puolella jokea. Itse asiassa olimme kahden joen välissä ja aavistelimme että päättyykö reittimme vesistön ylitykseen tai vaihtoehtoisesti paluureittiä takaisin alkuperäiselle polulle. Edessä oli mahdollisesti noin 8 lisäkilometriä tai vain 1 lisäkilometri. Onneksemme saareke päättyi siltaan, jota kautta pääsimme jatkamaan matkaa vain yhdellä lisäkilometrillä. Viimeiset kilometrit ennen 72 kilometrin taukopaikkaa olivat erittäin haastavat. Jalat alkoivat olla jo niin kipeät jalkapohjista, että jokainen askel muistutti matkan rasituksesta. Vauhti alkoi hidastumaan, sillä askelta ei voinut enää rullata luontevasti, vaan kävely alkoi olemaan askel askeleelta kulmikkaampaa.

Henkisesti alkoi helpottamaan, sillä pian oli takana jo 2/3 osaa matkasta. Lisäksi huoltoauto ja lämmin ateria tauolla lisäsivät uskoa perille pääsemiseen. Kello oli sunnuntai aamuna klo 8.00 kauhoessamme jauhelihapastaa kohti kitalakea. Kivut olivat jaloissa jo aikamoiset, mutta tässä vaiheessa luovuttaminen ei tullut edes mieleen. Edessä oli noin 28 kilometriä helppokulkuista kangasmaastoa kohti Rokuaa.

Etappi 72 km –  maali (Rokua)

Tauko teki taas tehtävänsä, niin hyvässä kuin pahassa. Lämmin ruoka ja kahvi piristivät kovasti mieltä, mutta samalla tauon aikana jalat ehtivät kangistua. Liikkeelle lähteminen oli taas haastavaa. Juttu kuitenkin luisti ja jalat alkoivat antaa periksi, joten perusvauhti (n. 5.3 km/h) saatiin ylle.

Matka Rokualle oli mielekästä, sillä fiilis oli kanssa kulkijoilla erittäin hyvä, vaikka matkan rasituksen painoivat jaloissa. Kilometritolppien oikeellisuus aiheutti ryhmäläisissä ihmetystä, sillä kilometrit menivät välillä todella hitaasti. Liekö syynä ollut mittausvirheet vai matkan rasitukset.

Viimeinen huoltotauko ennen Rokuaa oli noin n. 87 kilometrin kohdalla. Vastassa oli huoltoauton lisäksi tuttuja ihmisiä kannustamassa reissumiehiä. Viimeisen tauon jälkeen käveltyämme noin 2 km, tuli reitin varrella olevan talon pihasta naishenkilö tarjotin kädessä kohti kävelijöitä. Hetkellisen ihmetyksen jälkeen ilmeni, että tarjottimella oli mokkapaloja, joita talon emäntä ja isäntä halusivat tarjota patikoijille. Salamavalot räpsyttelivät kuvia rähjääntyneistä reissaajista. Kannustajat kertoivat nähneensä meidät aiemminkin reitillä, joten halusivat olla kannustamassa viimeisillä kilometrillä. Uskomatonta vaivannäköä ja hyväntahtoisuutta, tuumimme yhdessä! Fiilis oli tämän jälkeen niin korkealla, että vaikka kävely alkoi entistä enemmän muistuttamaan akuankkaa, niin askel tuntui kevyeltä.

Noin 90 kilometrin kohdalla. Kuvassa vasemmalta sauvakävelyn ME -mies Kari Heljasvaara, Anu Junnila (joka käveli meitä loppumatkalle vastaan), Lasse (eli mä) ja Ville Wittenberg. Kolme muuta patikoijaa oli jäänyt tässä vaiheessa pois matkasta.

Maali häämöttää!

Viimeiset kilometrit olivat selviytymistä maaliin. Viimeiset kilometrit ovat hankalia, sillä mieli alkaa antamaan periksi kivuille ja väsymykselle. Tällöin kivut ja säryt tuntuvat entistä kovemmin. Vauhti alkoi hyytymään Rokuan nousuissa ja alamäissä. Taival eteni hitaasti mutta varmasti.

Kuntokeskuksen miljöö siinti silmissä ja perillä odottikin huolto –ja kannustusjoukot. Maali ja tavoite oli vihdoin saavutettu! Fiilis oli mahtava, vaikka ihan mieluusti luopui jo sauvoista ja puristavista lenkkareista. Oli yhteenvedon aika:

Sykemittarin summary näytti maalissa seuraavaa:

Aika: 22 tuntia 50 minuuttia

Kulutetut kalorit: 13 000 kcal

Keskisyke: 103

Matka: tarkkaa matkaa en saanut, sillä GPS:stä loppui akku ”jo” 20 tunnin kohdalla :)

Rokualla pääsimme suoraan saunaan sekä puffet –pöydän ääreen. Kylpy teki terää, vaikkakin pesutoimet olivat paikalla olevia eläkeläisiä huomattavasti verkkaisempia. Ruoka oli hyvää, vaikkei sitä uskaltanut kunnolla syödä, sillä ruoansulatus oli matkan rasittamana hitaanlaista :)

Kokemus oli jälleen mahtava! Ensi vuonna järjestämme mahdollisesti yhteistyössä Oulun, Muhoksen ja Utajärven kuntien kanssa saman tapahtuman siten, että osallistua voi lyhyemmille etapeille ja matkan varrella olisi erilaista ohjelmaa.

Sauvakävelyterveisin,

Lasse Seppänen

Viikon 35 harjoitukset

Viikon 35 treeniyhteenveto

Harjoitustunnit: 12 h 40 min

Harjoituskerrat: 11

Tehojakauma:

Kevyt: 80 %

Keski-raskas: 19 %

Raskas: 1 %

Viikon treenit lyhyesti:

Maanantai: Pyöräily + juoksu, yhteensä 1h 45 min (PK)

Tiistai:

Aamupäivä: Pyöräily + juoksu, yht. 45 min

Iltapäivä: Pyöräily 30 min + uinti 30 min (PK)

Keskiviikko: Kevyt aerobinen 30 min + lihashuolto

Torstai: Maastopyöräily 1h 30 min (yksi paha kaatuminen, jonka seurauksen niska jumiin :) )

Perjantai: Juoksu 45 min + Uinti 40 min (vedot 5 X 100 metriä + tekniikkaa)

Lauantai: Pyöräsuunnistus (kisa) 45 min + Suunnistus (kisa) 1h 20 min.

Sunnuntai: Pyöräily 3h 30 min (PK). Muutamia lyhyitä spurtteja.

Kevyen harjoitusviikon jälkeen pääsi jo treenin makuun.

Tehoja tällä viikolla tein lauantaina, jolloin vedin alle pyöräsuunnistuskisan ja heti perään suunnistuksen juosten. Pyöräsuunnistuksessa tuli lyhyen radan voitto (JEE!!!) Pyörä + suunnistus oli myös lajinomaista triathlonia ajatellen sillä pyöräilyn jälkeen kankeat jalat suoriksi ja mono syönnilleen maastoon :)

Harjoitusviikon kruunasi noin kolmen ja puolen tunnin fillarilenkki. Matalilla tehoilla ja yhden pysähdyksen taktiikalla (tauko ei sisältynyt treeni aikaan) edettiin aurinkoisessa säässä nautiskellen Tyrnävän tuulisista pelloista ja uudesta tienpinnasta.

Loppukaneetti:

Hyvä viikko. Alkaneelle viikolle määrää kutakuinkin saman verran. Yksittäisen harjoitteet hieman pidempinä alkuviikosta, sillä perjantai, lauantai ja sunnuntai menee kouluttamisreissulla Tampereella.

Sporttisin terveisin,

Lasse