Triathlon on monipuolinen
laji. Vai onko sittenkään? Kyllä se ainakin vaikuttaa siltä. Koostuuhan se
kolmesta eri lajista. On triathlonissa kuitenkin myös tekijöitä, jotka tekevät
siitä yksipuolista ja siten pitkällä aikavälillä terveydelle haitallista, mikäli
näitä terveyden uhkatekijöitä ei oteta huomioon.
Lyhyt ja kevyt
lajianalyysi triathlonista:
Kehittää: kestävyyskuntoa, lihaskestävyyttä, henkisiä ”pystyvyyden
tunteen” ominaisuuksia
Vaatii: kestävyyttä, lihaskestävyyttä, voimaa, liikkuvuutta
(uinti), psyykettä
Muut erityispiirteet: pyöräily, uinti sekä jossakin määrin myös juoksu
ovat lajeja, jotka eivät kehitä riittävästi asentoa tukevia lihaksia
(painovoimaa vastustavia lihaksia), mutta etenkin juoksu vaatii tukilihaksilta
voimaa ja hallintaa. Tukilihasten tärkeä rooli triathlonissa on mahdollistaa
nivelten kova kuormitus. Esimerkiksi pyöräilyssä, kun ajetaan pinnalliset
lihakset väsyksiin ja siirrytään juoksu-osuudelle, niin lonkkaa, polvea ja
nilkkaa tukevat lihakset ovat erittäin kovilla. Tukilihasten vajaatoiminta
johtaa pitkällä aikavälillä pinnallisten lihasten ylikuormittumiseen sekä
niveltä tukevien rakenteiden ongelmiin. Tukilihasten surkastuminen ei ole
haasteista suurin, vaan nimenomaan se, että asentoa tukevien lihasten motorinen
kontrolli hermottaa, hallita ja ohjata liikettä heikkenee.
Järkevä, suunnitelmallinen tapa tehdä oheisharjoitteet vievät sekä lajinomaista suorituskykyä, että terveys -ja toimintakykyä eteenpäin. |
Summa summarum:
Se, mitä laji ei kehitä,
tulisikin kehittää oheisharjoittelulla!
Oheisharjoittelu on nimensä
mukaan oheisharjoittelua ja sen rooli on pidettävä selvänä. Liian usein
kuitenkin käy niin, että pelkkä lajiharjoittelu johtaa pitkällä aikavälillä
harjoittelun yksipuolistumiseen ja sen seurauksena vammautumisriskin
kasvamiseen ja motivaation lopahtamiseen.
Omista oheisharjoitteista
kerron tulevissa postauksissa enemmän.
Treeniterveisin,
Lasse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti