Team Lanza osallistui kilpailun kolmihenkiseen sarjaan,
joukkueen kapteenina allekirjoittanut. Sekajoukkueemme muodosti
allekirjoittaneen lisäksi Anu Junnila sekä Jani Oikarinen. Janille
seikkailutapahtuma oli ensimmäinen ja Anulle toinen.
 |
| Team Lanza: Anu, Jani ja mä |
Lost or last? Start!
Starttikomento kajahti
perjantaina klo 14.00 kajaanissa rantapuiston edustalla. Komea rivistö osallistujia
seisoi sotilaallisessa ryhdissä odottamassa kisan ensimmäisen osuuden alkua.
Kisa käynnistyi linnanraunoiden alueella suunnistusprologilla, josta kisa
jatkui pyöräsuunnistuksella tehtävärastien siivittämänä ja määränpäänä
vuokatinvaaran telttamajoitus.
Suunnistusprologin jälkeen
matka jatkui pyörillä kohti hyppyrimäen tornin huippua, jossa rastipisteellä
sai ohjeet suunnistaa ammattikorkeakoulun kiipeilysaliin. Tehtäväanto oli
selvä. Nouse kiipeilyseinää ylös, kosketa kattoa. Jos epäonnistut, joukkueen
jäsen juoksee 2 kertaa rakennuksen ympäri. Onnistuimme, joten pääsimme
jatkamaan pian matkaa.
Seuraava rasti olikin kylmä
ja kostea. Koko joukkue häpeilemättä vaatteita pois ja hyiseen järveen. Hätä ei
lue etikettiä ja niinpä järvestä rantautuikin hampaat kalisten riuskoja
seikkailijoita vaihtamaan vaatteita. Osa vaihtoi kaikki vaatteet ja osa lisäsi
kuivaa vaatetta märkien uikkareiden päälle. Joka tapauksessa, kuivaa ja
lämmintä vaatetta päälle ja matka jatkui pyöräillen kohti vuokattia.
Matkan varrella oli ns.
kylmärasteja, joissa käytiin leimaamassa emit –kortit ja jatkettiin matkaa.
Kisajärjestäjät sekä yleisö saattoivat seurata kilpailijoiden edesottamuksia
gps –tulosseurannasta livenä.
Kartta ja maasto eivät
ole sama asia.
Seuraavalla käytännön
tehtävärastilla pyörä vaihtui lenkkareihin (suunnistuskengät kun menivät rinkan
mukana majoituspaikalle) ja tehtävänantona oli käydä leimaamassa metsässä
olevat rastit. Vuonna 1990 tehty kartta ja tavanomaista karttaa erikoisemmat
rastimääritteiden värit saivat Team Lanzan pyörimään metsässä ja putoamaan
kartalta. Koulun lähellä sijaitseva rasti oli tehty koulurasteja varten, ei
seikkailukisaa varten, joten leimasimme väärän rastin. 30 minuutin penalty ja
matka jatkui. Muutoin suunnistus meni aivan ok.
Karting autojen pörinää
ja kylmä-lämpö ”hoitoa”
Ilta alkoi jo hämärtymään
kun saavuimme seuraavalle käytännön rastille. Yhden joukkueen jäsenen tehtävänä
oli ajaa maastokartingia ja kaksi muuta jäsentä ”pääsivät” omilla pyörillään
motocross radalle polkemaan rataa ympäri. Helppo, mutta hikinen tehtävä. Ja
taas matka jatkui. Ongelmia oli tässä vaiheessa jo luvassa.
Ilta alkoi hämärtymään ja
oli aika sytyttää valot pyöriin. Sade kasteli kilpailijat toistamiseen. Olimme
jo kuitenkin lähellä Vuokatin vaaroja. Jos sade sai seikkailijat kylmäksi, niin
vuokatin vaaran päälle polkeminen sai kyllä kropan kiehumaan. 7 % nousua noin 2
kilometriä ja rastin leimaus. Paidan selkä märkänä ja kuumana. Sitä tunnetta ei
kuitenkaan kovin kauan kestänyt, kun suuntana oli alamäki ja kylmä tuuli. Taas
oltiin jäässä! Mieltä lämmitti kaunis näky vaaran alla olevalla järvellä.
Vaaran alla lämpö palautui myös kroppaan kun pyöräilimme Vuokatin
urheiluopistolla olevalle viimeiselle tehtävärastille. Tehtävänantona oli hakea
karttaan merkityt rastit. Niistä ensimmäinen meidän joukkueelle hiihtoputken
tuntumassa.
Rastin leimaus ja
lisäohjeena puikkelehtia hiihtoputkeen. Ovessa luki lämmintä kaakaota sekä
kebab aterioita. Valitettavasti ei koskettanut kilpailijoita. Me sen sijaan
saatiin armeijan saappaat sekä metsäsukset jalkaan ja tehtäväksi hakea
hiihtoputken päässä (matka 1,25 km) olevalta rastilta leima. Lämmin ja kostea
paidan selkämys oli nyt kylmä. Ja jäinen. Juomakin ehti repussa mennä kohvaan.
Kylmyyttä ja kankeutta ei
kestänyt taaskaan kauaa kun seuraavana tehtävänä oli juosten tehtävä
suunnistus. Yksi joukkueen jäsenistä sai hoitaa tehtävän, kahden huilatessa.
Valitsin suunnistuksen. Suunnistus
oli hiekkarinteessä, missäpäs muualla. Taas tuli lämmin. Viimeinen rasti olikin
sitten ns. kiven alla, sillä rasti oli ehditty jo hakea pois, ennen meidän
saapumista sille. Soitto ratamestarille ja nokka kohti majoituspaikka.
Seikkailupäivän luksusta!
Majoituspaikka oli pitkän
päivän piristys. Kun kilpailu starttasi klo 14 kajaanissa, olimme
majoituspaikassa puoli yhdentoista aikaan. Klo 23 alkoi kapteenien kokous,
joten teltta nopeasti pystyyn ja kokoukseen. Anu ja Jani jäivät valmistamaan
gourmee ateriaa trangialla, joten meikäläisellä oli helppo duuni.
Eväät naamariin ja nukkumaan
päästiin 00.30. Herätys kello soi klo 5.15. Luvassa oli nopeasti nukuttu yö.
Pinnallinen uni ja makuupussissa pyöriminen päättyi herätyskellon soidessa.
Luvassa oli järjestäjiltä tilattu aamupala, joka oli sisätiloissa. Aamupala oli
kruunu edelliselle päivälle ja alkaneelle aamulle: puuroa, hilloa, leipää
kaikilla lisukkeilla, mehua ja KAHVIA! Aijai, kiireetön aamupala ja hyvää
seuraa. Siitä oli hyvä lähteä rakentamaan tulevaa päivää.
Day 2.
Ongelmia oli luvassa heti
aamusta. Janin pyörästä meni edellisenä päivänä jarrupalat, joten toinen päivä
täytyi selviytyä ilman jarruja. Matkanteko vaikeutui huomattavasti. Käytännössä
maastopätkät ja alamäet täytyi kävellä pyörää taluttaen. Armeijan,
vaihteettomilla pyörillä varustellut joukkueet viuhuivat ohi aina alamäki ja
maasto-osuuksillakin. Tasamaalla vedimme taas muista ohi. Se olikin toisen
päivän pelin henki. Tehtävärasteilla, jossa oli mm. jousiampumajuoksua ja
suohiihtoa (edelleen armeijan metsäsuksilla) säilytimme sijoituksemme. Toiseksi
viimeinen prologi oli maastopyöräsuunnistus, jossa taas joukkueita ropisi ohi.
Maasto-osuudet kulutimme kengänpohjia. Janin kengän pohjissa sen sijaan ei
ollut enää paljon kulutettavaa, sillä ”jalkapohjajarrutukset” asfaltilla olivat
syöneet kengänpohjat.
 |
| Janin jarrupalat (se, mitä niistä on jäljellä) |
Selviydyimme pyöräilyn maaliin josta oli noin 2 km
juoksumatka melontapaikalle. Yksi joukkueen jäsenistä juosten rasteja hakemaan
ja kaksi melomaan rasteille.
Anu halusi lähteä
juoksemaan, joten minä ja Jani lähdettiin melomaan. Heti sen jälkeen kun
saatiin tyhjennettyä kanootti. Kaadoimme nimittäin kanootin siinä vaiheessa kun
Jani hyppäsi kanoottiin ja olimme lähdössä rannasta. Jani otti kostean alun
melonta-osuudelle. Anun juoksu-osuus sisälsi myös rastin, jossa uiden haettiin
tietty numerokoodi joessa olevasta poijusta. Hyinen vesi, lähes yhtä hyinen
mieli J
Melonta osuus saatiin
loppuun Anun odotellessa jo rannalla. Kylmän kankea jalat melontaosuuden
jälkeen liikkeelle ja kohti maalia. Vettä taivaalta niskaan, mutta mieli lämmin
sillä pian oli luvassa lämmintä vettä niskaan suihkussa.
Finish!
Maalin saavuimme toisen
päivän ajalla 10 tuntia 47 minuuttia. Maalintulossa oleva lämmin lihakeitto sai
jäädä odottamaan seuraavia syöjiä, sillä otimme loppuspurtin kohti
huoltopaikkana toimivaa Kajaanihallia. Rauhalliset suihkut, loppukaneetit ja
ABC:lle tankkaamaan kebab pizzat!
Lopputulokset tulevat
lähipäivinä, mutta podium –sijoituksia on turha odotella. Seuraavaa kertaa
ajatellen jäikin pitkä lista kehitettäviä asioita. Kaiken kaikkiaan kokemus oli
kuitenkin loistava ja kisa oli kaikin puolin loistavasti järjestetty. Kiitos
siitä järjestäjille.
Univelat ja noin 19 tunnin
seikkailu on selvästi vieneet mehut joukkueesta. Luvassa on pyykinpesun lisäksi
energian tankkausta sekä unta. Tulevat päivät liikutaankin maltillisesti
kroppaa huoltaen.
Kiitos joukkueelle,
järjestäjille sekä onnea sinulle, joka olet jaksanut lukea raportin läpi!
Seikkailumielin,
Team Lanza (Lasse, Jani,
Anu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti