Lihaksiston osalta
palautuminen onkin sujunut suunnitellusti. Toista onkin sitten yleisen
aineenvaihdunnan kanssa. Laskin, että join 19 tunnin seikkailun aikana noin 3,5
litraa nestettä sekä yötauon aikana ehkä noin 1,5 litraa. Se ei ole paljon,
mutta nestevajetta en kokenut koko kisan aikana, en myöskään janon tunnetta.
Lisäksi rakkoa sai tyhjennellä useaan otteeseen kisapäivän aikana. Yleisestihän
suositellaan, että matalatehoisessa liikunnassa nestettä on hyvä nauttia
painosta riippuen noin 4-8 dl tunnissa ja kovatehoisessa liikunnassa hieman
enemmän, noin 7 dl – 1,2 litraa.
Mielenkiintoiseksi
juomastrategiani tekee seikkailua seuraavat päivät. Jo heti sunnuntaista saakka
olen saanut juosta vähän väliä tyhjentelemässä rakkoa. Janon tunnetta ei ole
normaalia enempää ollut. Virtsan värikin on normaalin nestetasapainon
kaltainen. Suun kuivumista ei myöskään ole ollut havaittavissa, joten päällisin
puolin nestevajetta ei liene.
No, mites ne otsikon
hormonit taas liittyikään asiaan?
Näläntunne on ollut
seikkailukisaa seuraavina päivinä valtava. Tuntuu että voisi syödä koko ajan.
Niin sanotun normipäivän energiamäärä on sujahtanut ruokatorvea alas jopa tuplana
ja silti on nälkä. Vatsan turvotusta ei kuitenkaan ole ollut ja aineenvaihdunta
on toiminut, sanotaanko vilkkaasti :)
Perjantain ja sunnuntain
”välinen” yö oli lyhyt, sillä kisapäivien välissä tuli nukuttua noin 4 tuntia.
Sekin huonosti. Lisäksi kisan aikana taisi kulua se 14 000 kilokaloria
energiaa, joka hyvin todennäköisesti johtaa energiavajeeseen ja vatsalaukun
pienimuotoiseen ”kutistumiseen”.
Vähäiset unet vaikuttavat
elimistön hormonaaliseen toimintaan. Kun normaalitilanteessa leptiini –niminen
hormoni pitää kylläisyyden tunnetta yllä, niin huonojen yöunien (sekä tyhjän
vatsalaukun) seurauksena vastakkaisen hormonin, eli greliinin pitoisuudet
nousevat. Tällöin tuntuu, että nälän tunne on loputon. Näin käy usein myös
laihduttajalle, joka tiputtaa energiamäärän alhaiseksi, vähentäen myös rankasti
kuituja (jotka sitovat nestettä) ja nukkuu vielä huonosti. Greliinihormoni
pitoisuuden lisääntyessä myös rasvahappojen käyttö energianlähteenä vähenee ja
tätä kautta rasvakudoksen määrä voi helposti lisääntyä.
Greliinin liikaeritys voi saada kovaluontoisemmankin miehen mehukkaan hampurilaisen äärelle. |
Jatkuva nälän tunne tässä
tapauksessa on merkki seikkailukisan rankasta energiavajeesta. Univajeesta
johtuva hormonaalinen kuormittuminen tosin voi vielä vaikuttaa nälän tunnetta
lisäävästi. Aion kuitenkin syödä tulevinakin päivinä nälän tuntee mukaan ja
viikonloppuna viimeistään palata normaali annoskokoihin ja ateriarytmiin.
Elimistö kun tottuu helposti ylimääräiseen mässäilyyn. Nälkä kasvaa syödessä.
Nyt nukkumaan, ettei
greliinihirviö pääse valloilleen :) Rasvasoluthan lisäävät leptiinin määrää juuri unen aikana.
Öitä ja tsemppiä!
T: Lasse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti