Maastopyöräilyä Oulujoen Tervareitistöllä

Sunnuntaina treenitunteja ja maastopyöräily kokemusta kartutettiin Oulujoen Tervareitistön maastossa välillä Sankivaara – Rokua. Reittihän on tuttu jo entuudestaan, sillä olemme kahtena edellisenä kesänä kävelleet tuon 100 km reitin yhtäjaksoisena. Nyt olikin tarkoitus kesyttää reitti maastopyöräillen lenkkiseurana Nikun Jussi.

Reitti ja maasto olivat tuoreessa muistissa (ei munkissa) kesäkuun kävelyn jälkeen. Tiesin reitin alkuosan sankivaarasta muhoksen korkalonvaaralle haastavaksi pyöräilymaastoksi, olihan se kävellenkin reitin vaativimpia osuuksia. Kivikot, juurakot, soisevat alueet sekä märät pitkospuut testaavat sekä pyörän kestävyyttä että pyöräilijän teknisiä ominaisuuksia, sinnikkyyttä ja kestävyyskuntoa. Ennakkokäsitys alkureitin haastavuudesta konkretisoituikin jo reitin alkukilometreillä.

Kura, muta ja vesi ovat syksyisen maastopyöräilijän luottokavereita (kuvan kengät ja pyörä eivät liity tapaukseen)

Reitin ensimmäiset neljä kilometriä on mukavaa, ajettavaa polkua. Välissä on lyhyitä pätkiä pitkospuitakin, joissa sai olla varovainen. Tämän jälkeen alkoi metsäisten polkujen osuus, jossa juurakot ja kivikot haastoivat. Myös pitkokset jatkuivat. Muutaman ajetun kilometrin jälkeen tulikin ensimmäinen kaatuminen. Pitkoksia pitkin, tiukka kulma, takarengas haukkasi ja meikäläinen kyljellään rapakossa, jossa vettä oli lähes polviin saakka. Toinen kylki oli sentään vielä kuivana :) Varavaatteita oli repussa, mutta turha niitä oli tässä vaiheessa vaihtaa, kun kroppa oli muutoin lämmin ja taival alussa.

Reitti kulkee hyvin paljon talvisen hiihtoreitin kanssa samoja uria. Baana sinänsä onkin monelta osin leveä, mutta pohja on sen verran kesäkeleillä huono, että kulkureitti muodostuu kapeasta polusta. Osittain polun vieressä oli järkevin ajaa, sillä polun pohjan liukkaat juurakot tekivät ajamisesta haastavaa.

Reitin toinen kaatuminen tulikin ensimmäisestä kaatumisesta jo muutaman kilometrin päässä. Edelleen pitkoksilla. Menin edellä ja kaveri tuli onneksi reilusti perässä. Kieli keskellä suuta, katse kerrallaan parin metrin päässä renkaan etupuolella. Huomasin pitkosten päättyvän heinikkoon. Itse asiassa heinikkoon, jossa oli polvea myöten vettä. Koska pitkokset olivat todella liukkaat, jarruttaminen ei ollut vaihtoehto. Pitkosten päättyessä nopeasti keulaa mahdollisimman ylös ja painoa taakse. Ei auttanut. Eturengas tökkäsi heti pitkosten jälkeen ja pyörä pysähtyi. Minä en, vaan jatkoin matkaa ohjaustangon yli puolivoltilla seljälleen rapakkoon, johon ojasta virtasi koko ajan vettä. Tulihan se pyöräkin sieltä perästä loppu viimein, kun jalat oli edelleen polkimissa kiinni.

Matka jatkui ja pieni lämpö oli saatava uinti reissun jälkeen päälle. Sitä ei tarvinut kauaa odotella sillä soiseva ladunpohja, jossa renkaat upposivat lähes akseleita myötä, saivat pulssin lähelle maksimia ja jalat hapoille. Matka alkoi jo painamaan jaloissa. Karjalanpiirakat maistuivatkin tauolla hyvälle. Paikalla olleet hirvimiehet kysäisivät kulkumme suuntaa. Olimme tulleet juuri heidän metsästysmaiden suunnasta ja ajo oli kuulema käynnissä. Onneksi ei jouduttu maalitauluksi.

Tervareitistö kulkee osittain myös linjoja pitkin, jossa välttämättä varsinaista polkua ei ole ja patikointi sekä pyöräilyreitti on etsittävä kuivimman kankaan kautta. Kuva kesältä 2011 kesäkuun alusta.

Meillä oli tavoitteena ajaa 7 tunnissa Sankivaarasta rokualle (100 km). Kun olimme päässeet korkalovaaraan, jonne matkaa oli 32 kilometriä, aikaa oli mennyt jo viisi tuntia. Oli siis selvää, että suunnitellussa aikataulussa emme päässeet perille. Koska paluukyyti ei onnistunut aiempaa suunniteltua myöhemmin, päätimme ajaa vielä Utajärvelle saakka, josta raatoauto kävisi meidät poimimassa. Korkalovaarasta utajärvelle reitti onkin pääosin tienpohjia ja matka etenee suht. vauhdikkaasti. Pari hidasta pätkää, jossa jouduimme taluttamaan pyörää, tuli eteen noin 5 kilometriä muhoksen jälkeen. Jälleen niin liukkaita pitkoksia, ettei niillä tahtonut pysyä pystyssä seisten saati pyörällä.

Vastatuuli ja vuoroveto siivitti meidät Utajärven SEO:lle. Miehet olivat yltäpäältä ravassa, sillä savipohjaiset tiet olivat vesisateiden jälkeen kuraisia. SEO:lla vaihtovaatteet oli kiva vetää päälle ihan ulkoilmassa ja päälle lämmittävät munkkikahvit. Ne oli ansaittu, olihan takana:

• 81,5 kilometriä
• 8 tuntia 15 minuuttia
• 7000 kilokaloria

Viikon treenitunnit tuli sunnuntain lenkin myötä täyteen. Viime viikon treenisaldoksi tulikin tunteja yhteensä 15 ja puoli.

Syksyisin treeniterveisin,

Lasse