VENYTTELY - ettei vain turha työ menisi hukkaan…

Lihashuolto, venyttely, liikkuvuusharjoittelu. Ehkä yksi väärinymmärretyimmistä fyysisen kunnon osa-alueista. Moni potee juuri venyttelystä huonoa omaatuntoa. Jos vielä seuraavan Ari-Pekka Lindbergin asiantuntevan tekstin jälkeen koet venyttelystä huonoa omaatuntoa, siihen on varmasti syytäkin. Teksti on lainaus toiminnallisen harjoittelun blogista: http://toiminnallinen-harjoittelu.blogspot.fi/

Ja näin se alkaa....

 

Venyttely, etenkin se perinteinen passiivinen venyttely, on ollut viime vuosikymmenten käytetyin ”kuntoutus”- ja vammojen ennaltaehkäisymetodi ja kuinka usein turhaan, aivan turhaan, kun kohteeseen osuviakin metodeja olisi tarjolla. Suomalaiset kärsivät kansallista masennusta siitä etteivät venyttele tarpeeksi, ainakin jos omia asiakkaita ja kansan syviä rivejä kuuntelee. Eiköhän noita masentuneita ole meillä jo aivan tarpeeksi, joten eiköhän armahdeta heidät tuosta pakkovenyttelyn ikeestä.

Tutkimus on osoittanut, ettei venyttelyllä ennaltaehkäistä vammoja. Raaka lihakin, eli lihasmassa, näyttäisi olevan parempi keino suojautua vammoja vastaan, sillä lihasmassa vaimentaa voimia ja kuormituksia vammatilanteissa.

Pakonomaista venyttelyä oleellisempaa olisi optimoida kehon asentoa ja liikettä, jottei ylikuormituksia syntyisi niin paljon. Useimmiten ”kireydet” ja vammat  ansaitaan huonoilla asento- ja liikemalleilla, jolloin lihasten toiminnallinen roolitus muuttuu, eivätkä ne pääsekään pelaamaan omilla vahvuuksillaan. Voimaa ja nopeutta tuottavat lihakset ”joutuvat” kevyessäkin liikkeessä hoitelemaan kontrolloivien lihasten duuneja, niiden nautiskellessa ilmaisesta kyydistä. Kyllähän sellainen alkaa kiristämään ketä tahansa, miettikääpä omalle kohdallenne, jos aina joutuisitte paikkaamaan laiskan työkaverin laiminlyöntejä – täytyy omata valtavan lehmän hermot ettei ala koppa kiristämään ;)

Taitaa ollakin niin että perinteinen passiivinen venyttely onkin useimmiten vain oireen ei itse syyn hoitoa – siinä mielessä lähes turhaa työtä. Eikös vain olisikin tuloksellisempaa hankkiutua eroon syystä mikä aiheuttaa kiristyksen tai ainakin sen tunteen, eli harjoitella toiminnallisesti, palauttaen lihastoimintaroolit oikeille tekijöille ja näin korjata samalla asento- ja liikemallit. Tästä päästäänkin jo aiemmin viljelemääni ajatusmalliin –  liike ei ole lääke, vaan TÄSMÄLIIKE ON TÄSMÄLÄÄKE.

”kireyden” venyttelyllä voidaan ajatella aiheutettavan, jopa vain lisää ongelmia, koska se vie huomion pois todellisesta ongelmasta – asennon ja liikkeen hallinnasta. Näin ajateltuna venyttelystäkin on tullut aikamme ihmepilleri – oikotie onneen, jota ei kuitenkaan edes käytetä, mutta silti toivotaan että ratkaisu olisi niin helppo... Todellinen ratkaisu kuitenkin vaatii tinkimätöntä työtä asento- ja liikemallien korjaamiseksi – TARKOITUKSENMUKAISTA TOIMINNALLISTA LIIKETTÄ, johon joutuu ikävä kyllä myös toden teolla keskittymään, jotta muutos tapahtuu.

Kudoksemme tarvitsee useimmiten passiivisen venytyksen sijaan aktiivista, toiminnallista liikettä nesteyttääkseen kudoksia.

 

Tokihan me venyttelyä, jopa sitä passiivista tarvitsemme, mutta huomattavasti vähemmän kuin uskomme ja mitä käytämme. Passiivista venyttelyä tarvitaan, mikäli myofasciaaliset rakenteet ovat aidosti lyhentyneet eli lihas on menettänyt sarkomeereja ja lihakseen liittyvä sidekudos on mukautunut lyhyemmäksi ajan kuluessa.

AIVAN TURHA KUITENKAAN LUULLA ETTÄ SUURIMMASSA OSASSA TAPAUKSIA KUN KIREYTTÄ TUNTUU, KYSEESSÄ OLISI AIDOSTI LYHENTYNEET RAKENTEET. Useimmiten on kyse jähmeydestä, ei lyhentymisestä ja sitä korjataan parhaiten aivan jollain muulla kuin passiivisella venyttelyllä. Jähmeyteen paras lääke on aktiivinen, dynaaminen liike, joka nesteyttää kudoksen.

Ei kroppa treenien jälkeen tarvitse passiivista paikallaan töröttämistä kudokset äärimmäisen tiukalle vedettynä, se kaipaa liikettä, joka parantaa ja palauttaa sen kudosten tilan mahdollisimman lähelle normaalia tai paremminkin optimaalia ja samalla ”aukaisee” ne – laukaisee niiden yhteen liimaantuneiden rakenteiden ”kireyden” – AKTIIVISTA LIIKKUVUUSHARJOITTELUA – SITÄ KONEISTOMME JANOAA.

Tarkoituksenmukaisesta liikkuvuusharjoittelusta lisää ensi jaksoissa, teemoina JÄHMEYDEN TASAPAINO ja  LIIMAN NESTEYTYS.

Ne jotka ymmärtävät, ymmärtävät tämän.

 

Tekstin kirjoittaja, Ari-Pekka Lindberg on fysioterapeuttina ja Personal Trainerina ratkonut jo pitkästi yli toistakymmentä vuotta Tuki- ja Liikuntaelimistön rakenteellisia ja toiminnallisia ongelmia. AP on kouluttautunut kliinisen ortopedisen lääketieteen (OMI) ja MDT tekniikoiden lisäksi jatkuvasti ulkomailla, viimeisimpänä lisäkoulutuksenaan hän käy arvostetun Kinetic Control organisaation Movement Therapist koulutusta. Ari-Pekka on myös valittu Anatomy Trains organisaation kansainväliseen kehittäjä- ja kouluttajakaartiin vastuualueenaan toiminnallisen harjoittelun innovointi, kehittäminen ja kouluttaminen.