Maakuntaviestin kisaraportti.

- Raahe. Mittarissa -16 astetta. Maakuntaviestin C -sarjan starttiin aikaa noin 50 minuuttia -

Alkamassa on hiihtäjien perinteiset loppiaiskarkelot, eli maakuntaviestit. Allekirjoittanut on tainnut edellisen kerran osallistua maakuntaviestiin numerolapun kantajana noin 15 vuotta sitten. Ilmassa on kireän pakkasilman lisäksi siis nostalgiaa.

Sain kutsun maakuntaviesteihin 3 päivää ennen maakuntaviestien starttia. Edellisen päivän hiihtolenkillä ei vielä ollut tietoa tulevan viikonlopun come backistä. Voin kertoa, että loppuviikko meni leikkisän latautuneessa tilassa odotellessa kilpailua.

Start your engine...

Suksen huolto pelasi joukkueellamme, sillä Start:in (Startex) voitelutallin edustaja Rauno Kukkonen lupasi hoitaa sukseni kisakuntoon. Niinpä saatoin hyvillä mielin luottaa kaluston toimivuuteen ja keskittyä psyykkaamaan itseäni mahdollisimman kovaan lentoon.

Alkuverryttelyissä pahin huolenaiheeni tulikin esille. Luvassa oli kova, paikoittellen jäinen latu, jossa alamäet olivat urautuneet. Kun kovatehoisia hiihtokilometrejä ei ollut alla ollenkaan, on hiihtotekniikan pitäminen rentona ja optimaalisena erityisen haastavaa. Ei riitä, että happi kulkee, jos tekniikka ei pysy kasassa.

Pieni psyykkaus paikallaan ja itselle taktiikan päivittäminen kisaan. Arvioin, että kisa (5km) tulee kohdallani kestämään noin 13 - 14 minuuttia. Cooper -juoksutestin kehittäjä Dr. Cooper on aikanaan sanonut, että ihminen kykenee pitämään maksimitehoja yllä noin 10 minuuttia. Siksi cooperin testi on enemmän. Päästään mittaamaan myös sinniä.
Niinpä päätin, että ensimmäinen 2 km mennään reippaasti ja rennosti, jotta saa hyvän tuntuman latuun ja suksiin ja loput niin kovaa kuin rahkeissa on varaa.

Joukkue koostui neljästä (4) hiihtäjästä ja itse olin ankkuri- osuudella.

Ensimmäinen vaihto..

Kempeleen joukkue tuli ensimmäiseen vaihtoon ihan kärkipäässä. Joukkueemme osalta tilanne oli varsin toiveikas. Tässä vaiheessa itse lämmittelin juosten ja tehden dynaamisia liikkuvuus -liikkeitä. Pakkasessa oli pidettävä mies lämpimänä ja joustavana.

Dynaamista lämmittelyä ennen starttia

Toinen vaihto..

Edelleen näyttää valoisalta. Itse asiassa erittäin hyvältä. Joukkueemme naisedustaja (Sanna Martikkala) teki loistavan hiihdon ja nosti joukkueemme jo toiseksi. Kärkipäässä oli kovasti tungosta, joten erot olivat pienet.
Tässä vaiheessa sukset jalkaan ja lämpöä edelleen ylle.

Kolmas vaihto..

Seisoskelen vaihto-aitiossa ja juttelen tuttujen valmentajien kanssa. Kehuskelen olevani tänään talven viidennellä hiihtolenkillä :) Joukkueemme on noussut juuri viestin kärkeen. Toisena oleva joukkue aivan kintereillä. Nyt jännittää!

Spurttaan matkaan takanani viestissä toisena oleva joukkue. Kuulen huoltajiltamme huudon "älä vedä koko matkaa". Hyvä pointti. Enemmän järkeä, vähemmän intoa.

Ensimmäinen ylämäki. Huomaan, että perässäni tuleva viestinviejä alkaa hieman jäämään. Saan eroa muutamia sekunteja. Jatkan samalla intensiteetillä vielä puolikilometriä. Huomaan takana tulevan joukkueen edelleen jäävän.

Takana ensimmäinen kilometri ja ajattelen "nyt kaasua, mutta rennosti". Edessä vielä noin 4 kilometriä.

5 kilometrin matka hiihdettiin 3 + 2 kilometrin lenkkinä.

Kilometrit 2 - 3..

Tasainen vauhti ja rennon reipasta hiihtoa. Huomaan hiihteleväni ylhäisessä yksinäisyydessä. Ei tunnu pahalta ja tekniikkakin pysyy kasassa. Pyrin laskemaan alamäet mahdollisimman pitkälle latu-uralla, sillä se oli liukkaampi kuin luistelubaana ja uralla pystyi laskemaan rennommin samalla palautuen.

Toinen kierros, takana 3 kilometriä..

Kaarran stadionilta toiselle kierrokselle ja huoltojoukot huutavat "ei hätää, muita ei näy". Jatkan samaan tahtiin. Edessä noin kilometri nousuvoittoista osuutta ja sen jälkeen helpohkoa laskettelua stadionia kohti. Hapotus alkoi hieman stadionin jälkeen. Vauhtia ei paljon pystynyt kiristämään, mutta voimat oli ihan hyvällä tasolla. Ehdin siinä mietiskellä, ettei tämä nyt tunnu yhtään hullummalta. Vanhat ampumahiihto-ajat kiirivät mieleeni.

Toiselle kierrokselle

Viimeinen ylämäki ja sitten laskuosuudelle. Pitkähkö, palautta lasku ja viimeinen kumpare ennen stadionia. Nyt vilkaisen olan taakse. Huomaan noin 100 metrin päässä hiihtäjän, joka kuitenkin osoittautuu muuksi kuin kilpailijaksi. Tiesin, tämähän alkaa olla tässä.

Laskettelua stadionille ja huoltojoukot huutelevat "muista tuulettaa". Fiilis on aivan loistava. En olisi uskonut ennen kisaa, että pääsen tuomaan joukkueemme kärjessä, ylivoimaisessa kärjessä maaliin. Vielä vilkaisu selän taakse, ei näy ketään, maalisuora ja tuuletukset pystyyn. Voittajan on helppo tuuletella.

Voittajan on helppo tuuletella!

Maalissa..

odotti joukkeemme jäsenistö. Hymy oli herkässä. Loistavaa duunia. Oli meidän onni, että joukkueemme oli vahva ensimmäisillä osuuksilla ja toisaalta pystyin hiihtämään ajallisesti suht hyvän ankkuri-osuuden. Nopeampiakin oli, mutta lähtivät liian kaukaa takaa-ajoon.

Pyttyjen pokkaus maistui hyvältä!


Paluu arkeen

Kotiin palattuamme hieman murkinaa rinnan alle ja ei muuta kun pyörä tulille. Iltatreeninä rullilla peruskestävyysharjoitus. Hyvää palauttelua aamun kisasta ja tärkeää lajia triathlonia ajatellen.

Tällä kertaa tälläisiä uutisia,

T: Lasse