Extempore extremeä
Sunnuntaina juostun Mt.Ruskon tapahtumasta kuulin alkuviikosta. Samoin lauantaina olleesta Hiihtoletkan 56 kilometrin hiihtolenkistä. Koska tällä viikolla oli tarkoitus keräillä tunteja, tuli molemmat tapahtumat eteen ns. kreivin aikaan. Hyvä tilaisuus, jossa pääsi mittaamaan tämän hetkistä kuntotasoa ja vielä lähellä. Ei turhia matkustuskilometrejä.
Alkulämmittelyt 56 kilometrin hiihtolenkillä..
Launtain 56 kilometrin hiihtolenkki meni leppoisassa merkeissä. 7 kaveria starttasi Auran majalta aamulla klo 10.00 tavoitteena hiihdellä leppoisa 50 kilometrin lenkki. Sää ja keli suosi meitä, sillä pakkasta oli noin 6 -7 astetta ja ladut loistavassa kunnossa.
Letka etenikin tasaisen rytmikkääseen tahtiin. Juomapullossa tai repussa lenkin varalle hieman purtavaa sekä ennenkaikkea juomista.
Ensimmäiset 25 kilometriä mentiin leppoisaa tahtia. Keskisykkeeni oli noin 125 paikkeilla (aerobinen kynnys noin 134). Sankivaarassa (mittarissa 25 km) päätimme tehdä pienen lisälenkin, jotta saimme pieniä nousujakin matkan varrelle. Muutoin reitti oli hyvin tasaista.
Sykkeet saatiinkin nousemaan Sankivaaran perälenkillä nousuissa vauhtikestävyyden puolelle ja hiki pintaan. Paluumatkalle käännyttiin taas hieman janoisempana.
50 kilometrin kohdalla tuli ensimmäisen (ja ainoan) kerran sellainen tunne, että energiat oli hieman vähissä. Jatkaessamme matkaa kilometrin verran "väsymyksen" tunne kuitenkin väheni ja loppumatka meni varsin mallikkaasti. Autolla oltiin 4 tuntia ja 40 minuuttia lähtölaukauksen jälkeen. Auran majan makoisat munkkikahvit kutsuivat. Harjoituksessa kuluneet 3000 kilokaloria sekä seuraavan päivän maastomaraton antoi mahdollisuuden santsata sekä kahvia, että munkkia.
Lauantai-ilta menikin tankkaillessa nestettä sekä syödessä. Iltapalaksi Kotipizzasta kotzone naamariin ja iltapuulle. Aamulla aikainen herätys ja tiukka päivä tulossa.
Mt.Rusko 50 km
Sunnuntai-aamu sarasti tuulisena, lämpötilan ollessa noin 5 astetta miinuksella. Autolla Ruskon kaatopaikan kupeeseen ja lähtöpaikalle pieni jaloittelu. Kylmälaukussa päivän menuu: urheilujuomaa, vettä, Gainomaxia, geeliä, pari sämpylää, suolapähkinöitä, energia/ proteiinipatukoita.
Startti tapahtui klo 9 paikkeilla. Paikalle oli kokoontunut tässä vaiheessa 10 urheaa juoksijaa. Osalla tavoitteena juosta 20km, toisilla 30 km ja toisilla täydet 50 kilometriä.
Reitti koostui 25 kierroksesta, jolloin kierroksen pituus oli noin 2 kilometriä. Itse-asiassa kierrosten lopullinen määrä selvisi vasta 3 kierrosta ennen maalia. Reitti olikin eripituinen kuin alunperin luultiin. Nousumetrejä oli luvassa noin 2000 eli näille lakeuksille ennennäkemättömän paljon.
Ensimmäinen kierros talsittiin yhdessä. Eipä olisi lähtöviivalla arvannut, että mäki, joka lumisena edessä häämötti, muodosti reitin ensimmäiset sadat metrit. Umpihankineen.
Reitin todellisen luonteen paljastuessa ajattelin ensimmäisen kierroksen jälkeen "näinköhän tässä jaksetaan talsia 50 kilometriä". Reilu puolet matkasta oli ihan siedettävää, ajettua tienpohjaa. Itse-asiassa hyvää alustaa. Loppu reitti olikin sitten ihan jotain muuta. Osa oli auton renkaan levyistä polkua ja osa umpihankea, johon juoksimme uran. Sukat siis märäksi heti ensimmäisellä kierroksella. Ei ihme, että luonnetta kysyttiin jo heti alussa!
Noin 16 km kohdalla menossa. Vielä hymyilyttää :) (kuva. Ville Wittenberg)
Puolenvälin krouville..
Kierrokset taittuivat yksi kerrallaan. Ensimmäiset noin 10 kierrosta juoksimme 4 -5 henkilön porukassa, muiden mennessä jo edellä. Hetken päästä väki alkoi kuitenkin harvenemaan ja huomasinkin juoksevani pian yksin. Se kyllä sopi minulle, sillä silloin pääsi vastakkain oman tahdon kanssa. Puolivälin juhlat 13 kierroksen jälkeen tuli vietettyä kylmälaukulla normaalia tuhdimmalla eväällä. Sämpylää, gainomaxia ja urheilujuomaa. Lisäksi hieman suolapähkinöitä. Seuraava kierros olikin todella hankala.
Jokaisen kierroksen jälkeen otin ainakin pienen määrän joko urheilujuomaa tai vettä ja muuta energiaa. Esimerkiksi vesi + geeli tai vesi + gainomax oli varsin hyvä valinta. Erityisesti sämpylä maistui hyvälle lisäravinteiden ohessa. Tankkauksen jälkeen aina seuraava kierros oli hankala, mutta sen jälkeen taas kulki aivan hyvin.
Vuoristorataa..
Fiilikset, vauhti ja sykkeet heittelivät juoksun edetessä. Varsinaiselta "seinältä" kuitenkin vältyin vaikka muutamia vaikeita kierroksia tulikin vastaan. Energia pysyi hyvin sisällä ja koko ajan juostessa oli sellainen tunne, että tekisi mieli käydä kusaisemassa pensaikkoon. Sitä ei tarvinnut kuitenkaan tehdä kuin kerran alkumatkasta. Ajattelinkin, että tankkaus on mennyt hyvin kuin pieni hätä on koko ajan, muttei niin suuri, että olisi tarvinut käydä helpotuksella.
Ilta alkoi hämärtymään ja matka väheni kierros kierrokselta. Jossakin välissä tuli sellainen tunne, että miksi juoksisin maaliin. Tämä lienee luonnollista. Olin kuitenkin ihan varma, että kyllä tässä loppuun asti mennään kun on kerran ryhdytty. Ainoa huolenaiheeni oli se, että lopussa sykkeet ei enää pysyisi yllä ja mäen päällä oli kylmä. Kylmänkankeus siis saattoi olla uhkatekijä maaliin pääsylle. Onneksi huolto toimi ja Ville kävi hakemassa autolta unohtamani fleece -liivin hätätilannetta varten. Juoksin viimeiset 20 kilometriä aivan vilun ja hien rajamailla. En kuitenkaan halunnut pukea lisävaatetta, ennen kuin olisi pakko.
Taksilla kotiin?
Juostessani hiipi mieleeni ajatus siitä, että olisi ihan positiivista mikäli (kun) saan urakan päätökseen. Samaan aikaan pohdin kuitenkin mielessäni, olikohan järkevää lähteä omalla autolla juoksutapahtumaan. Entä jos sippaankin? Tai jalat ovat yksinkertaisesti niin poikki, että ajaminen on mahdotonta? No, se on sen ajan murhe. Juostaan nyt vaan.
Viimeiset 10 kierrosta..
Tässä vaiheessa oli varsin selvää, että juoksisin maaliin saakka. Oli suuri henkinen helpotus kun pääsi laskemaan kierroksia kahden käden sormilla. Fiiliskin oli hyvä, vaikka vauhti alkoi kierros kierrokselta hidastumaan. Lisäksi huomasin, että sykkeet alkoi pikku hiljaa laskea. Sain ne kuitenkin nousemaan ylämäessä, joten tiesin, että vielä on pelivaraa.
Kun kierroksia oli jäljellä 3, kuulin, että minun ei tarvinnutkaan juosta kuin 2 kierrosta. Luulin, että täyteen matkaan tuli juosta 26 kierrosta. 25 kuitenkin kuulema riitti. Kun kuulin tästä 23 kierroksen jälkeen, se tuntui helpottavalta. Matkaa kuitenkin jatkettaessa taival alkoi painamaan. Hämärä alkoi laskeutua kaatopaikan ylle ja kaatopaikalta loistavat valot valaisivat rinteen reunaa. Kaksi viimeistä kierrosta oli jostakin syystä haastavia. Varmaan sen vuoksi, että tiesi tämän pian loppuvan. Se on kieltämättä hieman jakomielitautinen olo. Samaan aikaan helpotus urakan päättymisestä sekä pienimuotoinen masis sen päättymisestä. Paradoksaalista.
Maalisuoralla..
Treenikaverini Jani (http://liikunnallistailoa.blogspot.fi/) juoksi minua noin puoli kierrosta edellä. Niinpä odotinkin Janin joko odottelevan maalissa tai sitten ehtineen kerätä kamppeensa ja painelleen autolle.
Maalisuoraa edelsi vielä viimeinen alamäki, joka oli aiemmin aamulla vielä umpihanki ja johon olimme juosseet päivän aikana polun. Mietin koko päivän mielessäni, että kun tämän ärsyttävän alamäen rämmin viimeisen kerran alas, niin riemulla ei ole rajaa. No, ei siinä mitään ilotulitusta viimeisellä kierroksella jaksanut enää rueta järjestelemään, mutta tuntuihan se mukavalta jättää kierroksen haastavin osuus taakse.
Maalisuoralla ilta alkoi jo kovasti hämärtämään. Viimeiset metrit ja mittarissa juoksi aika 7 tuntia, 14 minuuttia. Muutama sekunti päälle ja maaliviiva ylitetty. Huojentut olo. Kylmälaukku kantoon ja matka jatkui kävellen kohti autoa, joka oli muutaman sadan metrin päässä. Vaatteet olivat sen verran läpihikoontuneet ja energiat vähissä, että vilu meinasi vallata kropan.
Kotimatka sujuikin ihmetellessä päivän urakkaa. Kotona odotti lämmin sauna ja ruoka. Ne tulivatkin tarpeeseen. Ajoin auton suoraan etuoven eteen, sillä nyt ei kiinnostanut ottaa enää yhtään ylimääräistä askelta.
Ilta menikin tankkaillessa. Uni maistui hyvin eikä päivän rasitus häirinnyt sitä.
Aamulla kroppa tuntui aluksi hakatulta. Jalat olivat niin jäykät, että täytyi tehdä pieni alkulämmittely, että pääsi keittiöön saakka. Sitä saa mitä tilaa.
Matka: 50 km
Aika: 7 h 14 min 12 sek
Kalorit: 6050
Keskisyke: 140
Maksimisyke: 160
Terveisin,
Lasse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti