Vuoden ensimmäisenä päivänä istuimme perhetuttavien kanssa iltaa. Keskustelu suuntautui yllättäen urheilupuolelle. Aika luonnollista kun liikunnalliset ihmiset kokoontuvat. Illan istujaisissa oli myöskin eräs tuttavani, jonka tunnen tämän vuosituhannen alkumetreiltä. Olin tuolloin Kempeleen Pyrinnön hiihtokoulun vetäjänä. Opastin lapsia ja nuoria hiihtostadionilla hiihtotekniikan saloihin ja keksittiin kaikkea mitä kaikkea suksilla voi tehdä.
Tsoukki..
Oli aika lähteä kotiin ja toteuttamaan vielä iltatreeni. Lähtiessämme tuttava sai puhelun maakuntaviestiin liittyen, josta vaihdoimmekin muutaman sanasen. Tuttavani päivitteli sitä, että kuinka vaikea oli saada hiihtäjiä maakuntaviesteihin, kun samaan aikaan on paljon muita kilpailuita. Noh, minähän "vanhana" maakuntaviesti konkarina heitin tsoukkina, että kyllähän minä voin johonkin C -tai D sarjaan lähteä täydennysmieheksi, jos niin kova pula on. Tässä vaiheessa voin kertoa, että edellisestä hiihtokilpailusta on aikaa 12 vuotta.
Lupaus..
jonka lunastamisen aika tuli eilen illalla. Puhelin soi ollessani saunassa. Ääniviesti kertoi tuttavallisella äänellä olevan maakuntaviesti asialla. "Nyt on kempeleen osallistuminen vaakalaudalla". Tarvitaan yksi mieshiihtäjä, jotta kempele saa joukkueen.
- se, mikä luvataan, se pidetään -
Kuuntelin viestin ja soitin heti takaisin päin. Hätääntynyt naisääni kertoi olevan tosi kyseessä. Minulla tosin oli jo vastaus valmiina. Kysyin vain, että hiihdetäänkö vapaalla vai perinteisellä. "Vapaalla" kuului vastaus. Se sopii minulle, sillä perinteistä en ole hiihtänyt kilpaa yli 15 vuoteen. Vapaata kuitenkin viimeksi 12 vuotta sitten :)
Numerolappua rintaan..
Loppiaisena tuskin syntyy suomen hiihtotaivaalle uutta sivakontitähteä. Ainakaan minun toimesta. Vaikka hiihtomatka ei ole kuin 5 kilometriä, liittyy siihen kovasti epävarmuustekijöitä.
1. Viimeisin kilpailuvauhtinen hiihtolenkki on tehty 12 vuotta sitten. Vaikka pystyn hiihtämään peruskunto-alueella tuntikausia väsymättä, tiedän että kovissa vauhdeissa tekniikka ei pysy kasassa. Lienee turha odotella mitään kilpailuvauhtisen hiihdon opetusvideota. Ellei sitten halua opettaa juuri niitä yksityiskohtia, miten ei tulisi hiihtää.
2. Vaikka tiedän, että teen palveluksen (hyvän tai huonon, saa nähdä) muulle joukkueelle sekä kunnalle, että mahdollistan joukkueen osallistumisen, jyskyttää takaraivossa paineet omasta onnistumisesta. Mitään suurta jytkyä ei ole odotettavissa, mutta kovin montaa minuuttia ei oikein kärsi antaa tasoitusta muille.
3. Ennen päätöstä osallistua kilpailuun en edes tullut ajatelleeksi, onko minulla
a) riittävän hyviä suksia?
b) riittävän hyviä voiteita?
c) hiihtoasua? :) tai no, tiedän että on, mutten tiedä mahtuuko se enää päälle :)
Lähtöviivalla oltiin jo viime yönä numerolappu rinnassa moneen kertaan. Nyt ei auta kuin luottaa mielikuvaharjoittelun tehoon. Loppiaisena selviä kumpi sujui paremmin, hiihto vai grillimakkaran syönti.
Taas mennään syvän pään kautta altaaseen. Pitää kuitenkin antaa tsäänssille mahdollisuus. Sitähän ei tiedä, mitä tästä vielä kehkeytyy..
Rohkeutta kaikille,
T: Lasse
Onpa sinulla hyvä blogi. Löysin sen sattumalta eilen, kun olin jotain muuta haeskelemassa. Itse olen vasta Joroisten puolikkaalle menossa, mutta blogistasi löytyi paljon vinkkejä ja ideoita.
VastaaPoistaMielenkiintoinen näkökanta siihen kevyeen harjoitteluun ja tukilihaksiston kunnossa potämiseen (huom. luin melkein koko blogin kerralla). Sellaista en ole koskaan edes kuullut, vaikka olen paljonkin ollut asiantuntijoiden luennoilla ja lueskellut kirjallisuutta, lähinnä juoksuun liittyvää. Vähän samaa taitaa olla esim. joogaharjoittelu, johon tulee paljon pitoja, varsinkin kundaliinijooga. Joogailin aikaisemmin paljonkin, mutta juoksuharrastus teki sen, etten voinut joogaa enää treenailla. Silloin sitä kovasti ihmettelin, mutta nyt sen ymmärrän, että olin "syönyt" tukilihaksistoni ja joogaaminen oli kamalan rankkaa ja kivuliasta jopa. Mielenkiintoista. :D
Moi,
Poistakiitos kovasti palautteesta ja mukava kuulla että ollaan Joroisilla samoilla lähtöviivoilla. En tosin vielä tiedä otanko Joroisen ensi kesänä kuntosarjassa let´s go meiningillä vai lähdenkö SM -sarjaan tosi mielellä. Luulen, että lähtöajat ovat jälleen erit kunto -ja kilpasarjalla.
Itsekin harrastin vielä viime vuonna joogaa. Kundaliinijoogan periaatteita en tosin tiedä. Jooga on ehdottomasti hyvä harrastus, nimenomaan huoltavana harjoitteena lihaskalvoille eli fascioille sekä motoriseen liikkeen säätelyyn. Tapahtuvathan liikkeet rauhallisesti ja rentouttavassa ympäristössä. Teen edelleen epäsäännöllisesti joogan liikkeitä lihashuoltoharjoitteissa, mutta ajankäyttö syistä reilun tunnin varaaminen kalenterista pelkästään joogaan ei ole tässä vaiheessa mahdollista. Täytyy katsoa Lanzaroten jälkeen uudelleen :)
Ei muuta kuin tsemppiä treeneihin Joroisia ajatellen ja mukava kuulla jatkossakin kommentteja.
Terveisin,
Lasse
Musta on ihana kuulla että ammattilaisellakin on mielessä epävarmuustekijöitä. Muista kuitenkin että niin luonnollista kun se on pohtia niitä entä jos asioita negatiivisesti, muista kääntää ne positiivisiksi. Entä jos innostun ja jatkan keskittymistä hiihdon parissa :) Luottoa ja menoa, hengessä mukana!
VastaaPoistaMoi Katja,
Poistaepävarmuus on hieno fiilis. Kunhan tietää mistä asiasta on epävarma. Vasta sitten voi
kääntää epävarmuuden realistisuuden kautta kehityskohteeksi ja harjoittelun kautta henkiseksi ja fyysiseksi vahvuudeksi.
Tänään tehty valmisteluharjoitus hiihtäen ja pian ollaan valmiina sunnuntain koitokseen :)
Tsemppiä laduille, Katja!
T: Lasse