Herkkulakko pitää. Kiristääkö vanne otsaa?

Aloitin elokuun alussa herkuttoman ruokavalion, joka tarkoittaa herkkujen, kuten leivonnaisten, karamellien sekä muiden sokeristen herkkujen ruoppaamista ruokavaliosta. Tavoitteena on syödä ns. perusruokaa nälän tunteen ja energiankulutuksen mukaan. Lievää painonpudotustavoitetta kuitenkin silmällä pitäen.

Olen koko ikäni tottunut syömään monipuolisesti ja sallimaan myös herkut osaksi sekaruokavaliota. Kohtuudessa ne ovat toki pysyneet, mutta nyt tuli hyvä aika tehdä irtiotto turhiin sokereihin. Ainakin kokeilumielessä. Pidän sekä henkisistä että fyysisistä haasteista ja uskoin ainakin ennen herkuttelulakon alkamista, että jo pienimuotoisen, mutta säännöllisen herkuttelun vähentäminen koettelee henkistä kypsyystasoa ja toivon mukaan myös mairittelee kehonkoostumusanalysaattorin tulosteraporttia. Koska herkuttelu usein arjessa ankkuroituu tiettyihin tilanteisiin, kuten esimerkiksi vierailuihin tai työviikon päättymiseen, täytyi aluksi realisoida mahdolliset sudenkuopat. Aamukahvikeksi, kyläilyherkuttelu, reissaaminen sekä pitkän treenin palauttava pullakahvi joutuivat nyt ennakoivan tilannetarkkailun kohteeksi. Arvelin, että tarvitsen tunnesurffailua ja kurinalaisia päätöksiä ennen tulevia vaaranpaikkoja.

Ensimmäiset pari päivää totutut rutiinit olivatkin koetuksella. Oivalsin ja helpotuksekseni huomasin kuitenkin, että oli vaikeampaa luopua rutiineista kuin herkuista. Aamukahvi ja uutiset keksin kera oli ensimmäinen kaksintaistelun paikka. Siinä taisi maikkarin aamutv:n Lauri Karhuvaarakin olla ihmeissään, mihin Lassen keksi on unohtunut. Imurikin on ihmeissään, kun sohvan tyynyjen välissä villakoirat etsivät keksinmurusia.

Työssäni olen huomannut, että erilaisia dieettejä lähes elämäntyökseen tehneillä ihmisillä ensimmäinen viikko (vieroitusviikko) on pahin. On päänsärkyä ja turhautuneisuutta. Parkettikin kuluu jääkaapin edessä vaikka kaapin ovi jääkin avaamatta. On nälkä, kun herkkuja ei sallita ja elimistö huutaa lisää evästä. Turhaan.

Pari viikkoa takana ja voin sanoa: I feel good! Herkuista erossa pysyminen on sujunut mallikkaasti ja voin rehellisesti sanoa, että olen päässyt luonnollisen näläntunteen kanssa suorastaan houkutteleviin lähiotteluihin. Nälkä tulee nyt luonnollisemmin ja moni asia kehossani tuntuu paremmalta. Toisen viikon teemana on ollut kuunnella näläntunnetta ja antaa kehon hieman sietää nälkää, jotta se todella uskoo, että herkkuja ei ole lähipäivinä tuossa ja perusruokaan on vaan tyydyttävä. Kärsimyskeho on aktiivinen, mutta pidetään se hiljaisena lujan mielen avulla.

Uskon, että mikäli tavoite on tarpeeksi innostava, houkutteleva ja motivoiva syntyy kurinalaisuus tavoitteenmukaisiin toimiin automaattisesti. Koet vastustusta vähemmän ja nautintoa enemmän.

Tulevana viikonloppuna on herkuttelupäivä, sillä kalenteriin tulee yksi vuosi kokemusta ja näkemystä lisää. Siihen saakka ja sen jälkeen jälleen ruodussa.

Makein terveisin,

Lasse